Päivitystä

Ronjan elo on sujunut mukavasti edellisen puolentoista kuukaudenkin aikana. Voisi melkein sanoa, että se rauhoittuu päivä päivältä. Enää ei ole todellakaan tietoakaan vuoden takaisista "kohtauksista".

Ollaan harrastettu tosi paljon vapaana lenkkeilyä viime aikoina, läheltä kun löytyy siihen homaan sopivaa peltoa ja metsää. Se tuntuu kehittävän Ronjan lihaksia valtavasti. Kinoksissa sukeltelu tuo oman lisänsä.


Marraskuussa naapurilla oli hoidossa vanha koiraherra Sasu ja hyödynnettiin tilaisuus totuttaa Ronjaa vierailevaan koiraan.

 Monena kertana olen jo kirjoitellut sterilointiin liittyen, ja nyt se onkin niin ajankohtainen, että Isäntä vie Ronjan huomenna aamupäivällä operaatioon. Kelit on tietysti aika vilpoiset ajeltua masua ajatellen, mutta Isännän joululoma mahdollistaa potilaan valvomisen ja siksi päädyttiin leikkauttamaan nyt. (Sen lisäksi, että nyt on sopiva aika juoksujen välissä.)

Tehtiin tuossa myös sellainen viikonloppureissu, ettei viitsitty ottaa Ronjaa mukaan. Ronja tosin taisi yrittää varmistaa mukaan pääsyn pakkaamalla itsensä Emännän laukkuun.
Haukku jäi kuitenkin em. naapurin hellään huomaan ja viettikin melkoisen luksusviikonlopun: hoidossa sai olla sohvalla ja nukkua sängyssä! Näistä erivapauksista rohkaistuneena Ronja käytti heti kotonakin tilaisuuden hyväkseen.
Isäntä nimittäin ei ollut viime yönä kotona ja aamulla kun heräsin niin sängystä löytyi kuitenkin kaveri: Ronja oli hiippaillut Isännän tyhjään jalkopäätyyn kun jo nukuin. Ronjahan teki samaa jo pentuna Venäjällä, sillon se vain saattoi olla melkein pää samalla tyynyllä. Ovela piru.

Syksyn seikkailuja

Kenguru :)

Viime päivityksen jälkeen Ronjalla oli ja meni toiset juoksut, jotka rauhoittivat neitiä taas kummasti. Paluu arkeen on kuitenkin jo tapahtunut ja lenkkeillä pitää taas sydämen kyllyydestä. Juoksujen aikaan kun riittää vähän tavallista vähempi. Pitäisi soittaa eläinlääkärille ja kysellä sterilointiaikataulusta, nyt on tarkoitus saada se asia pois alta ennen seuraavia juoksuja.

Viltteri

Isännän syyslomalla Emäntäkin otti vapaata ja reissailtiin vähän, Ronja pääsi ensimmäistä kertaa mukaa Savoon. Matkat meni erittäin hyvin, Ronja on tosiaan nyt viime kesän aikana taas ruvennut autoilemaan paremmin. Savon majapaikassa on iso tontti, jossa Ronja sai kulkea vapaana sekä kissaparka, joka löysi turvapaikan koiralta keittiön kaappien päältä. Ja appiukkoparka, jota vasten Ronja innoissaan hyppi vähän enemmän kuin mitä se nyt on viime aikoina yleensä hyppinyt ketään vasten.

Ronjan riemunlaukat ja -hypyt Isännän tullessa töistä kotiin on muuten näkemisen arvoiset. Tällee by the way.

Nähtiin viime viikolla taas Juliuskin ensimmäistä kertaa juoksujen jälkeen. Ronja tosin oli alkuriemun jälkeen kiinnostuneempi pellon hajuista kuin Juliuksen kanssa peuhaamisesta. Ronja on ihan koukussa myyrien tms. kolojen kaivamiseen. Siksi sen kuono nykyään lenkin jälkeen (jos käydään lähipellolla) näyttää usein 

<---- tuolta.

Itse asiassa tänä aamuna Ronjaa lykästi ja se nautti talon edessä aamupalaksi pyytämänsä myyräpaistin. Taitaa olla ekstramadotus tiedossa.

Tänään se pääsi myös käymään koirapuistossa ekaa kertaa juoksujen jälkeen. Ensimmäiset labbisurokset, jotka paikalle sattuivat, olivat niin hyperaktiivisia että Ronja oli se vaisumpi osapuoli(!). Uskomatonta. Se on muutenkin nyt alkanut tulla paremmin luo vapaana ollessa. Omillaan pelloilla ja metsässä tapahtunut harjoittelu ja namitus on selkeästi auttanut, sillä aiemmin se ei juuri irronnut ihmisten luo koirapuistossa. Nyt se jopa haki turvaa mamman jaloista kun rasittava poika koitti selkään.

Savossa pikkukoira-Ronja valtasi kissan pedin (jota kissa itse ei kylläkään käsittääkseni käytä).

Match Show

Ronja debytoi tänään match show'ssa ja sai ensimmäiseltä kierrokselta punaisen nauhan sekä nappasi lopulta monirotuisten kehästä toisen sijan.

Erittäin positiivista oli, että Ronja käyttäytyi mallikkaasti kehässä eikä mennyt ylikierroksille ikävin seurauksin. Jännitävintä oli alkaako Ronja hyppiä hampaat edellä päin kun juoksutan sitä toisten koirien läheisyydessä :) Nakkipalat ei onneksi yleensä petä.

Ihan hauska kokemus, ehkä joskus uudestaan!

Julius

Koirakaveriesittelyyn Ronjan nykyinen sulhanen, salskea 3-vuotias berniuros Julius.

Juliukseen tutustuttiin Emännän työkaverin kautta (jonka koira Julius siis on). Keväällä pidettiin yhteisiä koulutushetkiäkin kolmen koirakon voimin, mutta nykyään niitä on enää hankala toteuttaa koska nämä kaksi vain hinkuvat toistensa luo niin kovasti.

Pari on mukavan tasaväkinen ja sopusuhtainen. Pienemmät tai aremmat koirat usein ahdistuvat Ronjan pidättelemättömästä energiasta, tosin ei Juliuskaan jaksa Ronjaa paljon tuntia suurempaa annosta kerrallaan :) Meidän musta salama kun on kovakuntoinen neiti ja provosoi taitavasti muutkin juoksemaan/ painimaan/ mihin milloinkin.

Tilan riittäessä Ronjan vinttikoiramainen puoli pääsee esiin ja Julius vain yrittää pysytellä kintereillä tai jää suosiolla maahan läähättämään ja odottamaan seuraava singahdusta ohi. Edelliset tapaamiset pelloilla ovat menneet vauhdikkaissa merkeissä. Pienemmässä tilassa tai remmissä touhu menee helposti painimiseksi ja Juliuksen hormonit hyrräävät helpommin. Se mielellään vähän yrittäisi narttuja..
Julius on tähän mennessä ensimmäinen ja ainut uros jolle Ronja ärähtää selkään yrittämisestä. Minusta on hassua ettei Ronja koirapuistossa osaa sanoa nylkyttäjille mitään.

Meille on sattunut mukavasti kun Ronjalle on aina löytynyt koirakavereita lähistöltä, edellisessä paikassahan sillä oli poikakavereina rottweiler Topi ja naapurin mäyräkoirasekoitus Oiva ja tyttökaverina vähän lenkillä tavatu lapinkoirasekoitus Friidu. Miten muuten ne kaverit onkin aina poikia?

Nyt ykköskaveri Julius asuu vain muutaman kilometrin päässä ja peltoja riittää!

Ronjan kesä

... on mennyt ilman päivityksiä, hups vaan.

Ajattelin esitellä kuvakollaasia menneeltä kesältä, yritetään sillä orientoitua bloggailemaan vähän ahkerammin.

Toukokuussa käytiin Emännän kotosalla:

Madde

Lenkillä nykyisillä kotinurkilla

Tässä välissä oli juhannus, josta nyt ei ole hyviä koirakuvia. Juhannus vietettiin ystävien kanssa erään järven rannalla tilavassa ympäristössä ja Ronja sai liikuskella vapaasti. Ei raukka oikein osannut rauhoittua vieraassa paikassa sisälläkään, ja kun oli mukana vielä Ronjalle uusia ihmisiäkin!

Heinäkuussa Emännän kotinurkilla

Madde maistelee Ronjan eväspussilla

Nähtiin kans Hippis ja Lilli

.. sekä Kaapo-pentu

Heinäkuussa sain sitten Ronjan opetettua uimaan! Aikaisemmin se tykkäsi kyllä plutata vedessä joka oli maksimissan vatsaan asti. Heti jos jalat ei meinanneet yltää se otti pakkia ja yleensä haukkuikin. Heinäkuun alussa Hippu ja Lilli vielä todistivat edellä kuvattua käytöstä mutta kuten kuvissa näkyy, nyt Ronja hakee vaikka keppiä ja palloa kaukaakin, ta-daaa! Ja jos itse olen uimassa niin Ronja saa "pelastaa mua". Eli mä uin karkuun ja Ronja tulee perässä, ojennan sille dummyn jolla se vetää mua sitten rantaan yhdessä uiden.
Kuvat lähijärveltä jossa on kesällä Ronjan kanssa käyty.

Ronjamoottori

Tässä vaan on jotain taiteellista

"Heitä jo!"

Puoliluppa

Ja sit vielä jotain:

Yksin koirapuistossa

Autoilussa on kans tapahtunut huima edistys. Toukokuun kotiseutureissulla se vielä menomatkalla oksensi kaksiko kertaa..? Sain työkaverilta (jonka berniuros on muuten Ronjan uusi paras kaveri) D.A.P-suihkeen jämät jota sitten kokeiltiin autoillessa. Liekö se auttanut vai ikä vai mikä, mutta sen jälkeen autoilu on sujunut koko ajan paremmin ja nykyään Ronja hyppää niin takapenkille kuin -luukkuunkin ilman sen suurempaa taistelua/maanittelua eikä se maiskuttele tai kuolaa matkalla.

Taas vuosipäivä

Tasan vuosi sitten, viimeinen heinäkuuta, Ronja saatiin kovan odotuksen jälkeen Suomeen!

Tämä tylsä postaustynkä olkoon nyt edes pieni elon pilkahdus blogissa, parempi tilannepäivitys on ollut suunnitteilla jo pitkään, kun saataisiin toteutuskin joskus onnistumaan...

Todisteeksi siitä, että Ronja edelleen voimissaan porskuttaa, laitettakoon rantatunnelmia reissulta:

Dognappauksen vuosipäivä

Eli 8.5.2011 Ronja tassutteli elämäämme!
Tai todenmukaisesti kerrottuna Emäntä bongasi kadulla juoksentelevan pikkupennun ja nappasi sen syliinsä, jonka jälkeen seuraavina päivinä lähtikin iso pyörä liikkeelle, jonka seurauksena Ronjaa on riepoteltu Tveristä Pietarin kautta Suomeen, jossa se on viettänyt viimeiset 9 kuukautta vihdoinkin tasaantuvaa kotikoiran elämää.

Kamera on jo löytynyt muuttolaatikoista, koitan vielä viritellä sen käyttöön joku päivä niin tulisi taas uutta kuvamateriaalikin.

Uusia tuulia

Ronjan elämässä on ollut viimeaikoina vipinää, mistä kertonee myös Emännän pysähtynyt päivitystahti.

• Juoksut siis alkoi maaliskuun alussa ja päättyi sitten joskus kuun loppuun mennessä. Ronja oli niiden aikaan huomattavasti rauhallisempi ja etenkin alussa aika hämmentynyt. Loppuvaiheilla tuttuja ronskimpia piirteitä oli taas havaittavissa, mutta jotkut pölhöilyt on loppuneet kokonaan juoksujen jälkeen. Seuraavaksi pitäisi kysellä eläinlääkäreiltä koska on sopiva aika leikata.

• Koiraparka oli tuskin ehtinyt toipua kummista tuntemuksistaan kun ihmiset alkoi touhuta kummia eli valmistella taas muuttoa. Tavaroiden pakkailu ja häviäminen hermostutti Ronjaa ja olen tässä huolestuneena seuraillut antaako silloisella antibioottikuurilla talttunut demodikoosi merkkejä itsestään. Ronja on nimittäin taas rapsutellut itseään jonkin verran, muuten se ei sitä juuri tee. Karvattomia laikkuja ei ole vielä ilmennyt, voikohan se mennä ohi ihan vaan sillä, että tilanne taas tasoittuu (ts. stressitekijä poistuu)?

• Ja mitä tekeekään neuvokas pieni koira, kun isi ja äiti hylkää tyhjään asuntoon (jossa oli kyllä koiralle pari mattoa ja omat pedit!) ja häipyy pakettiautollinen tavaraa mukanaan? No, lähtee tietysti perään. Muuttopäivän iltana kun hain Ronjaa melkein täysin tyhjennetystä entisestä asunnostamme sain naapureilta kuulla, että tämä sankari oli juoksennellut pitkin pihoja ajasta päätellen pian lähtömme jälkeen. Onneksi se oli mennyt kutsusta kiemurtelemaan naapureiden jalkoihin, jotka olivat sitten teljenneet Ronjan takaisin tyhjään tyrmäänsä. Asunnon ovi oli ollut siis sepposen selällään. Pako mahdollistui sillä, että etevä neiti osaa sujuvasti tähdätä ovenkahvoihin (kokokaan ei ole ongelma) ja riehua itseäänkin päin aukeavan oven auki. Lisäksi asunnon ulko-oven lukossa oli sellainen ongelma, että sen sai aina auki suoraan kahvasta. Eli sitä lukonnipukkaa ei tarvinnut koskaan vääntää. Ei Ronjakaan sentään niin etevä ole, että se olisi oikein toimivan lukon räplännyt auki.
  No, kaikeksi onneksi äiskä tuli kuitenkin myöhemmin hakemaan eikä jättänytkään heitteille!
  Ja kiitos vielä ihanille naapureille, jotka bongasivat Ronjan ja toimittivat turvallisempaan ympäristöön!

• Nyt ollaan sitten toista viikkoa asetuttu uuteen kotiin, Ronjakaan ei ole valittanut. Täältä löytyy upeita metsäpolkuja seikkailtavaksi ja käytiinpä jo nuuskimassa 5km:n päässä sijaitseva lähin koirapuistokin. Takapihan aitaushanke on vireillä niin että Ronja pääsisi siitä sitten joskus (ehkä lähiviikkoina) nauttimaan. Etuoven edessä se nyt jo ensihätään täälläkin patsastelee mielellään.

Toukokuun ajan Emäntä on vielä ylikiireistetty, mutta katsotaan josko Ronjasta kuuluisi sen jälkeen taas edes vähän useammin.

Lemmenkipeyttä

Nyt on kulunut reilu viikko Ronjan juoksujen alkamisesta. Ronja on ollut sisällä vähän vaisumpi kuin aiemmin, mikä on täysin toivottavaa. Se näyttää myös lopettaneen ikävät mielenilmaukset lenkillä, se harrasti niitä Isäntää vastaan korostetusti ennen juoksuja. Puhun siis niistä samaisista hepuleista, joista valittelin syksyllä. Minun osalta Ronja vähensi huomattavasti syksyn jälkeen ja tosiaan nyt viikon otannalla se ei ole tehnyt näitä hypin+puren ihmistäni –hyökkäyksiä yhtään!

Kiima on tainnut edetä ”toiseen vaiheeseen”, eli tänään nyt huomasin Ronjan tarjoavan itseään ensimmäisen kerran toisille koirille. Päivällä lenkillä tuli vastaan pari tiibetinspanielia, jotka kuulemma ovat haistelututtuja (varmaan Isännän kanssa, koska itse en muista niitä ja muistan kyllä kaikki Ronjan kaverit ;)). Joka tapauksessa, pienet poikaspanielit saivat Ronjan pään ihan sekaisin, se nosti häntää kovasti sivuun ja kun nopea kohtaaminen oli ohi, Ronja puski ihan hulluna ja kauhealla kiireellä haistelemaan poikien tassunjälkiä. Se pöhelsi aikansa kunnes taas normalisoitui ja hurja vetäminen helpotti. Täytynee välttää hyvänpäivänhaisteluja nyt niin kaikki pääsevät helpommalla.

Lumikasan vartija vol. 2

Vaikka Ronja on sisällä ehkä vaisumpi, on se ulkona aivan yhtä reipas kuin ennenkin. Hajut se käy huomattavan tarkasti läpi. Tehtiin tänään vielä koko porukalla iltapäivälenkki järven jään kautta (enää en kyllä sitten varmasti uskalla sinne) ja Ronja sai juosta pallon perässä onnesta soikeana. Lenkki kulki myös lumeen tallaantuneilla kinttupoluilla ihan vakaalla maaperällä ja miksi eläimeksi tuota nyt sitten kuvailisi, kun se loikki huvittavasti ympärillä upottavassa hangessa sen pallonsa perässä, ja näytti joltain puolisukeltajalta, kun se tunki päänsä pallon perässä kinoksiin ja häntä vaan heilui korkealla. Harmi kun ei ollut nyt kameraa mukana! Mutta reissu oli kaikin puolin ihana aurinkoisessa plussakelissä.

Ronja on jo myös tottunut suojapöksyihinsä eikä enää kävele aivan surkeana ja hirmu vaikeasti ne jalassa. Se on edelleen antanut pöksyjen olla rauhassa, tosin niksikonstein väsätyistä vaihtohousuista se pääsee luikertelemaan esim. yön aikana pois, ja sitten löytyykin pieneksi nypitty suoja aamulla lattialta…

Juoksut!

Noniin, tähän n. 1 vee -tiimellykseen paukahtivat nyt sitten myös juoksut. Olenkin tässä jo aikani miettinyt ja odottanut, että koskakohan ne alkavat. Perjantaina 2.3. havaitsin ensimmäistä kertaa tiputtelua ja nyt meillä on kasvukipuinen teini ;)

Ennusmerkkejä taisi olla nähtävissä ja nyt osaankin yhdistää ne juoksuihin liittyviksi. Suojapöksyt on tietysti tosi ahdistavat Ronjan mielestä mutta yllättävän hyvin se on niitä pitänyt eikä yritä repiä niitä! Olen tosin pettynyt pöksyihin, sillä ne istuu tosi huonosti ja myyjä sattui tietysti esittelemään pelkästään ne n. 20e hintaiset, kun vieressä olisi ollut kympinkin pöksyt. Jotka ei välttämättä olisi istuneet ainakaan huonommin. Enpä ollut hereillä/valveutunut tarpeeksi ajoissa. (En kai kun pöksyjä mentiin ostamaan ex tempore pe iltana ennen eläinliikkeen kiinni menoa tyyliin "tarvittais juoksusuoja, meiän koiralla tais nyt alkaa juoksut".)

Ronja on ehkä rauhallisempi, jollain tapaa pöllämystynytkin ja vähän huomion/hellyydenkipeämpi (hyvällä tavalla eikä perinteisemmällä riehumis-tavallaan). Toki virtaakin löytyy tarpeen mukaan eli ainakin taas kun sisällä olo alkaa ahdistaa. Mutta nyt viikonlopun se on ollut tosi rauhallisesti sisällä, toisaalta me ollaan myös ulkoiltu paljon porukalla. Lauantaina tehtiin jännä (ja autoilun osalta kamala) retki eräälle luontopolulle. Vaikka onhan Ronja autossa kyllä nätisti mutta nähtävissä on miten se stressaa: se koittaa vältellä autoon menoa viimeiseen asti (tosin sitten kun sen saa hyppyetäisyydelle se kiipeää itse kyytiin) ja kuolaa matkalla enemmän tai vähemmän. Tällä kertaa vältyttiin kuitenkin taas oksennuksilta!

No, jäämme jännityksellä seuraamaan juoksujen etenemistä (onhan tää nyt jännää kun Ronja on eka koira ja nää on ekat juoksut!), päivittelen varmaan kuulumisia tämän osalta tiheämmin kuin nyt viimeaikoina on keskimäärin tullut päiviteltyä :)

Ronja n. 1 vee!

Ronjan arvioitu syntymäaika on suurin piirtein aikavälillä 22.2.-8.3. Ronjahan löytyi 8.5.2011, jolloin ihmisten arvio sen iäksi oli 2-2,5kk. Päätin, että helmi-maaliskuun vaihde on sopiva aika vuosien merkkipaaluksi, ei se kovin kaukanakaan totuudesta ole.

Tuntuisi hullulta kirjoittaa koiralle onnitteluja, eli postaus tällaisena kuriositeettina lukijoille.
(Ja Emännän röyhistelynä kun vauva on jo vuoden!)

Kyläilyä

Ronjan maailma on ehkä taas vähän avartunut, kun sen supersosiaalisella (heh) isäntäpariskunnalla kävi ensimmäinen yövieras helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Odotetusti Ronja oli yltiöinnoissaan vieraasta: se hääräsi tämän ympärillä häntä heiluen, hyppi/yritti hyppiä etenkin aluksi (pusuahan se tavoittelee) ja oli haltioissaan aina kun vieras liikahti enemmän tai siirtyi paikasta toiseen.

"Ei enää askeltakaan!"

Meillä siis ei juurikaan käy vieraita (vink vink tutut, tervetuloa vaan :)), joten vieraiden kohtaamista etenkään omassa kodissa ei päästä oikein harjoittelemaan. Onneksi edes ulkona on nyt nähty aika säännöllisesti erästä naapurin naista. Viime kerralla Ronja ei enää yrittänyt hypätä häntä päin! Naapuri on varmaan tullut jossain määrin tutuksi Ronjalle ja hän osaa olla tarpeeksi tylsä Ronjaa kohtaan (eli sopivasti huomioimatta), jottei meidän energiapakkaus innostuisi yhtään lisää.

Sen lisäksi tehtiin seuraavana (eli viime) viikonloppuna kolmistaan reissu Emännän ”kotikotiin”. Siellä tavattiin taas koiravieraasta vähemmän ilahtunut Madde-kissa ja joukko ihmisiä. Ronja sai arvion, että se oli nyt rauhallisemmin kuin edellisellä vierailulla syyskuun lopulla. Ei se siltikään juuri pystynyt rauhoittumaan kylässä. Ronja olisi ollut taas kovasti kiinnostunut Maddesta, joka ei kylläkään lämmennyt Ronjan leikkiyrityksille. Ronja antaa kuitenkin mukavasti Maddelle sen vaatiman tilan (rajoja kokeillen) eikä esim. jahtaa kissaa tms. Kissan tassu iski kerran mutta osumalta vältyttiin.

Ronjan pikku kukkula kotiovella

Autoilu on edelleen stressaavaa, Ronja kuolaa enemmän tai vähemmän. Se käyttäytyy kuitenkin muuten rauhallisesti häkissä eikä koskaan ole äännellyt millään tavoin autoillessa. Menomatkalla se oksensi taas perillä pihassa kolme sekuntia ennen kuin se olisi päässyt pois häkistä takakontista. Ronja ei ollut saanut aamuruokaa ja kokeilin taas auttaisivatko uudenvuodenaattonakin käytetyt vuohenjuuri-valeriaanatabletit, joita mainostetaan myös matkapahoinvointia helpottamaan. Eipä auttaneet. Paluumatkalla R ei kuitenkaan oksentanut perillä autoon eikä myöskään autosta päästyään! Se tosiaan ei yleensä matkan aikana anna ylen vaan vasta kun pysähdytään. Ja useimmiten autoon juuri ennen kuin se pääsisi pois…

Lumessa taas

Nyt kun on saatu jo vähän reilummin lunta, niin Ronja on paljastanut lumikoiran luonteensa. Se kahlailee mielellään ja haistelee pää hangen alla lumen kätkemiä aarteita. Tämäkin postaus saa nyt nojata kuviin.

Lisäksi viiemaikkoina on saatu uusi kaveri. Aikaisemmin talvella törmättiin kerran metsässä vähän Ronjaa nuorempaan, saman kokoluokan sekaroituiseen Friidu-koiraan. Koirat saivat silloin temmeltää aikansa. Nyt viime päivinä on satuttu usein lenkillä vastakkain Friidun kanssa ja tytöistä on tullut hyvät (paini)kaverit.

Kuvat nyt on laadultaan paikoin mitä on, mutta vauhtia riitti. Ronja ei muuten tunnu palelevan ulkona lyhyestä karvasta huolimatta. Pelkäsin vähän palelemista, mutta hyvä näin!

Aktivoituminen

Kallioilla järvimaisemassa

Ronja selvisi ilman rakettitraumoja, osansa auttoivat varmaan vuohenjuuri- ja valeriaanatabletit, joita kouluttaja syksyllä suositteli Ronjalle. Ronja niitä jonkin aikaan söi, mutta sitten päätin lopettaa jatkuvan käytön ja säästää loput tositilanteisiin. En osaa arvioida niiden vaikutusta silloin, kun R niitä sai päivittäin. Ronja oli mahdollisesti rentoutuneempi pimeillä lenkeillä, joilla se muuten saattoi vähän hötkyillä. Uudenvuoden juhlinnan traumattomuudesta voisin kyllä kiitellä niitä, koska uskon, että muuten Ronja olisi ollut korvat höröllään ja vähintäänkin ihmeissään, nyt se ei ollut sitäkään.

Mutta siis, otsikkoon. Me olemme kunnostautuneet Ronjan aktivoimisessa! Nyt on tullut tavaksi temppuilla jotain päivittäin. Siis harjoitella jotain juttuja sisällä huviksi tai hyödyksi. Kieriminen tuntuu muuten olevan tuskien taival Ronjalle, pikkuhiljaa tulosta kohti... Ronjalta on aina vaadittu tiettyjä asioita tietyissä tilanteissa (esim. sen täytyy odottaa lupaa kulkea ulos avonaisesta oviaukosta  lenkille lähtiessä) ja niitä se osaakin jo hienosti. (Jotain positiivista :)) Nyt ollaan panostettu esimerkiksi rauhallisuuteen kun ihmiset tulee kotiin, harjoitukset alkaa tuottaa tulosta. Ronja komennetaan maahan ja palkitaan ja se osaakin jo tarjota maahanmenoa itse vaikka häntä meinaa irrota innostuksesta.

Meidän pieni ja viaton

Lenkkeilyn yhteyteen ollaan myös alettu yhdistää isännän/emännän etsintää. Saapahan pientä amatöörimaista nenätyöskentelyäkin. Jompi kumpi lähtee edeltä ja piiloutuu pihaympäristöön ja Ronja saa sitten etsiä kadonneen. Sillä on aina kova hätä päästä etsimään ja se etsii mielellään: kun Ronja huomaa, että nyt ollaan lähdössä kolmistaan lenkille ja toinen ihminen lähteekin edeltä, se hoputtaa sisällä kovasti, että vauhtia nyt!


Ihmisten tapaamista pitäisi ehdottomasti harjoitella jotenkin. Ronja tykkää niin kovasti kaikista ja siltä löytyy taas sitä innostusta, kokoa ja ponnistusvoimaa antaa pusu vaikka pidemmällekin ihmiselle... Hallittua vieraan kohtaamista vain on hankala järjestää kun ei ole lähellä nakitettavia tuttujakaan.