Pari on mukavan tasaväkinen ja sopusuhtainen. Pienemmät tai aremmat koirat usein ahdistuvat Ronjan pidättelemättömästä energiasta, tosin ei Juliuskaan jaksa Ronjaa paljon tuntia suurempaa annosta kerrallaan :) Meidän musta salama kun on kovakuntoinen neiti ja provosoi taitavasti muutkin juoksemaan/ painimaan/ mihin milloinkin.
Tilan riittäessä Ronjan vinttikoiramainen puoli pääsee esiin ja Julius vain yrittää pysytellä kintereillä tai jää suosiolla maahan läähättämään ja odottamaan seuraava singahdusta ohi. Edelliset tapaamiset pelloilla ovat menneet vauhdikkaissa merkeissä. Pienemmässä tilassa tai remmissä touhu menee helposti painimiseksi ja Juliuksen hormonit hyrräävät helpommin. Se mielellään vähän yrittäisi narttuja..
Julius on tähän mennessä ensimmäinen ja ainut uros jolle Ronja ärähtää selkään yrittämisestä. Minusta on hassua ettei Ronja koirapuistossa osaa sanoa nylkyttäjille mitään.
Meille on sattunut mukavasti kun Ronjalle on aina löytynyt koirakavereita lähistöltä, edellisessä paikassahan sillä oli poikakavereina rottweiler Topi ja naapurin mäyräkoirasekoitus Oiva ja tyttökaverina vähän lenkillä tavatu lapinkoirasekoitus Friidu. Miten muuten ne kaverit onkin aina poikia?
Nyt ykköskaveri Julius asuu vain muutaman kilometrin päässä ja peltoja riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti