Kyläilyä

Ronjan maailma on ehkä taas vähän avartunut, kun sen supersosiaalisella (heh) isäntäpariskunnalla kävi ensimmäinen yövieras helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Odotetusti Ronja oli yltiöinnoissaan vieraasta: se hääräsi tämän ympärillä häntä heiluen, hyppi/yritti hyppiä etenkin aluksi (pusuahan se tavoittelee) ja oli haltioissaan aina kun vieras liikahti enemmän tai siirtyi paikasta toiseen.

"Ei enää askeltakaan!"

Meillä siis ei juurikaan käy vieraita (vink vink tutut, tervetuloa vaan :)), joten vieraiden kohtaamista etenkään omassa kodissa ei päästä oikein harjoittelemaan. Onneksi edes ulkona on nyt nähty aika säännöllisesti erästä naapurin naista. Viime kerralla Ronja ei enää yrittänyt hypätä häntä päin! Naapuri on varmaan tullut jossain määrin tutuksi Ronjalle ja hän osaa olla tarpeeksi tylsä Ronjaa kohtaan (eli sopivasti huomioimatta), jottei meidän energiapakkaus innostuisi yhtään lisää.

Sen lisäksi tehtiin seuraavana (eli viime) viikonloppuna kolmistaan reissu Emännän ”kotikotiin”. Siellä tavattiin taas koiravieraasta vähemmän ilahtunut Madde-kissa ja joukko ihmisiä. Ronja sai arvion, että se oli nyt rauhallisemmin kuin edellisellä vierailulla syyskuun lopulla. Ei se siltikään juuri pystynyt rauhoittumaan kylässä. Ronja olisi ollut taas kovasti kiinnostunut Maddesta, joka ei kylläkään lämmennyt Ronjan leikkiyrityksille. Ronja antaa kuitenkin mukavasti Maddelle sen vaatiman tilan (rajoja kokeillen) eikä esim. jahtaa kissaa tms. Kissan tassu iski kerran mutta osumalta vältyttiin.

Ronjan pikku kukkula kotiovella

Autoilu on edelleen stressaavaa, Ronja kuolaa enemmän tai vähemmän. Se käyttäytyy kuitenkin muuten rauhallisesti häkissä eikä koskaan ole äännellyt millään tavoin autoillessa. Menomatkalla se oksensi taas perillä pihassa kolme sekuntia ennen kuin se olisi päässyt pois häkistä takakontista. Ronja ei ollut saanut aamuruokaa ja kokeilin taas auttaisivatko uudenvuodenaattonakin käytetyt vuohenjuuri-valeriaanatabletit, joita mainostetaan myös matkapahoinvointia helpottamaan. Eipä auttaneet. Paluumatkalla R ei kuitenkaan oksentanut perillä autoon eikä myöskään autosta päästyään! Se tosiaan ei yleensä matkan aikana anna ylen vaan vasta kun pysähdytään. Ja useimmiten autoon juuri ennen kuin se pääsisi pois…