Vuodenvaihdetta

Ronja vietti siis joulunajan koirahoitolassa, koska Isäntä ja Emäntä karkasivat suomenlahden toiselle puolelle. Hoitolasta ei jäänyt kovin hyvä kuva. Tiesimme, että se lienee stressaava ympäristö Ronjalle eikä se luultavasti pysty juuri rauhoittumaan siellä. Kismittää etenkin, että en nyt saanut edes kunnolla tietää miten hoitojakso meni. Ronjan haku tapaninpäivän iltana oli päivän reissaamisen jälkeen aika hätäinen keikka ja koira tietysti pyöri villinä ympärillä ääni käheänä. En siis saanut hakutilanteessa kunnolla haastatelluksi Ronjan luovuttanutta poikaa, enkä ollut varma kuinka paljon hän tiesi hoitokoirista. Seuraavana päivänä soitin vielä hoitolan isännälle, jolla ei ollut kaksista informaatiota kerrottavana. Nuoriso oli kuulemma hoitanut koirien ruokkimisen. Hän lupasi jättää soittopyynnön pojalle, mutta sieltä ei kukaan ole vielä soittanut vaikka muistuttelin asiasta tekstiviestilläkin taas seuraavana päivänä. Enpä siis tiedä millaista palvelua olen saanut (= miten koiraa hoidettiin) eikä ole mitään intoa käyttää samaa paikkaa uudestaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla vähän miten koira on käyttäytynyt ja ainakin tietää mitä se siellä söi(!) ja millä ruokahalulla ja pysyikö maha normaalina.
Ärr!

No, Ronja on ollut tietysti onnellinen taas kotona ja pari päivää se taisi olla vähän rauhallisemmin ja palautua oudosta reissustaan.

Autoilua varten hankittua häkkiä on syksyn mittaan pidetty sisällä, jotta Ronja tottuisi siihen. Nyt siitä vihdoin tulikin nukkumapaikka, johon Ronja hakeutuu itsekin! Pehmeä peitto auttanee asiaa.

Nyt sitten vietetään jännityksellä uudenvuodenaattoa ja katsotaan Ronjan reaktiota raketteihin ja paukkeeseen. Tähän asti se on ollut sisällä juuri välittämättä pikkuhiljaa kiihtyvästä paukuttelusta. Käytimme sen pitkällä lenkillä iltapäivällä, jotta pärjäiltäisiin ilta aika pitkälle sisällä. Jossain vaiheessa pitänee pyörähtää ulkona, saa nähdä miten sujuu. Ihmiset ovat tietysti illan kotona, että saataisiin sellainen ainakin siedettävä kokemus uudenvuodenvaihteesta ilman suurempia traumoja.

Siellä pitkällä lenkillä muuten vilahteli tällainen maan päälle laskeutunut ufokin:

Hyvää uutta vuotta 2012!

Ensilumikuvia

Taas oli ajatuksena kirjoittaa kuun vaihteen tienoillakin mutta toisin kävi. Eipä tässä ole arkea kummempaa ollutkaan.

Arkikin on tainnut vähän rauhoittua ja parin edellisen hävityskertomuksen jälkeen tällä kertaa ei olekaan tuhoraportteja! Hihnakäytös on taas rauhoittunut ja pitkän liinankaan kanssa se ei aina saa hullunkohtaustaan. Lisäksi olen itse kokenut tässä kuukauden sisällä eräänlaisen ahaa-elämyksen Ronjan ja sen käytöksen suhteen. Ei tuo tosiaan taida paha koira olla, se on vain kehitellyt ihmisten kannalta ikäviä toimintamalleja, joita nyt yritetään ajan kanssa johdonmukaisesti muokata paremmiksi.

Viimeinen treenikerta jäi valitettavasti välistä kun Emäntä sairastui. Ronjan kohokohtia ovat varmaan leikkihetket Topin kanssa (Topi esitelty syyskuussa), ollaan taas poikkeiltu Topin luona vähän tiuhemmin. Tätä parivaljakkoa on kyllä hauska seurata. Ronja höykyttää Topia edelleen ja pitää huolen siitä, että vauhtia riittää.

Yritin tuossa marraskuun lopulla eräällä lenkillä räpsiä Ronjasta vauhdikkaita kuvia ensilumen kirkastamissa maisemissa, jotka ovat tällä hetkellä vain muisto. Nyt liukastellaan peilijäällä, joka sekin sulanee vielä.

Joulun Ronja muuten viettää koirahoitolassa, mutta siitä sitten lähemmin...

Ja kuvakollaasia:

Treenejä ja tuhoja

Olemme siis käyneet nyt viisi kertaa treeneissä eräällä hallilla samalla kouluttajalla, josta kirjoitin viimeksi. Treeneissä tehdään kaikennäköistä, niin agilityä kuin rallytokoa. Ja siedätytään tietysti muiden koirien läsnäoloon. Ronjan kohdalla haaste viimeisessä on lähinnä ymmärtää, että kaikkien koirien kanssa ei pääse leikkimään vaan pitäisi osata keskittyä ohjaajaan vaikka lähellä olisikin muita koiria.

Matot saa nykyään kyytiä

Tiistaina oli edelliset treenit ja onnistumisen riemu oli suuri, kun Ronja meni jo hienosti vauhdilla peräkkäin hyppyesteen ja putken, putkeen ollaan tutustuttu parina edellisenä kertana namittamalla. Se oli jopa suoritusten ajan ilman hihnaa, kokeiltiin sitä ensimmäistä kertaa. Uutena juttuna tuli puomi, jolle se pyrki itse aika vauhtia parin harjoitusnamituksen jälkeen. Toinen paikalla ollut treenaaja kehui Ronjan nopeutta ja rohkeutta. Tuli sellainen olo, että tää on meidän juttu.

No, ei jotain hyvää ettei huonoakin. Tiistain riemut latistui heti keskiviikkoaamuna. Minulla ei ollut töitä ja heräsinkin siihen, kun Ronja pyrki olkkarista pois, mutta ei päässyt, koska olkkarin ovi on eteisestä teljetty. Eli heräsi ajatus, mitä hittoa koira tekee tuolla puolen. Ronja oli murtautunut keittiön kautta olkkariin sen jälkeen kun Isäntä oli lähtenyt töihin. Olkkarissa odottaa kadotus: tietokonepöydällä ollut maljakko on kaadettu ja maljakossa olleet jo kämäiset maksaruohot revitty ja levitetty matolle. Maljakossa ollut vähäinen vesi on kaatunut kohtuu tärkeiden papereiden päälle, jotka on lattialla. Niitä se ei sentään onneksi ollut repinyt. Mun vanhat mutta aktiivisessa käytössä olleet silmälasit on nekin järsittyinä lattialla. Ronja on jo jokusen kerran juoksennellut ne suussa, käynyt siis pöllimässä pöydältä. Sinänsä oli vain ajan kysymys koska se ehtii pureskelemaan ne. Onneksi mulla on toiset uudemmat lasit, etten jää kärvistelemään ilman.

Silmälasit Ronjan käsittelyn jälkeen

Ronjan irtiolot on vaihtuneet 15 m:n liinaan, jonka hankin tässä viikko-pari sitten. Hyökkäilyt jatkuu silti: heti kun sillä on tilaa ja vauhtia niin on tosi kiva syöksyillä ja hyppiä vauhdista ihmistä päin ilman hampaita tai hampaiden kera. Ainakin jollei ole parempaa tekemistä. Otin eilen pitkästä aikaa pallon mukaan lenkille ja siinä vaiheessa kun olimme metsässä ja annoin Ronjalle pitkän liinan, annoin sille myös pallon ja kas, kun on jotain muuta tekemistä, ei tarvitse kiusata ihmistä!


Pakko taas kertoa kasvukehitystä kun sain aikaiseksi mittailtua: säkäkokeus on jo 60cm ja paino 27kg.

Lokakuun raportti

Tuhoja vol. 1

Jos annoin edellisessä kirjoituksessa ymmärtää, että meillä sujuu jo paremmin, niin suunta kääntyi heti sen jälkeen. Ronja alkoi varastella entistä monipuolisemmin tavaroita niin kirjahyllystä, tietokonepöydältä kuin keittiön tasoiltakin. Peti sai kärsiä melkoiset vahingot, kun Ronja on repinyt siihen reikiä ja hampaanjälkiä useampaan kohtaan. Ronja alkoi myös hyppiä etenkin minulle hihnassakin hanakasti käsiä purren, mustelmat oli melkoiset. Huoneisiin pääsyä on täytynyt rajoittaa, esimerkkinä tästä se, että keittiö päätettiin sulkea sen jälkeen, kun Ronja oli erään saunomisen aikana hakenut keittiöveitsen ja mutusti sen kahvaa tyytyväisenä. Onneksi se ei ollut satuttanut itseään terään. Kirjahyllyn alimmat hyllyt on peitetty isolla pahvilla ja yksin jäädessään Ronja saa olla vain eteisessä, jossa ei ole pahemmin mitään tuhottavaa.

Tuhoja vol. 2

Ronjalle oli myös muuton jälkeen tämän parin kuukauden aikana ilmestynyt pikkuhiljaa karvattomia, myöhemmin keskeltä punoittavia läikkiä ihoon, niitä alkoi olla jo monessa paikkaa ja paikoin ärtyneitäkin. Suurin oli vasemmassa kyynärvarressa ja pahimmillaan keskeltä rikki ja vuotava. Nähtävästi ne myös kutisivat jonkin verran. Eläinlääkäri, jolla aiemmin kävimme, ehdotti eliminaatiodieettiä ja ajattelin ensin itsekin, että iho-ongelmat johtuvat ruoka-aine allergiasta tai jostain vastaavasta ja vaihdoin kuivaruoan toiseen.

Läikkä rinnassa

Kaiken tämän keskellä mietimme hiukset harmaina, että mitä tässä nyt auttaa tehdä ja päätimme kääntyä kouluttajan puoleen. Nyt sitten yritetään saada koiralta kierroksia alas, palkita oikeasta käytöksestä ja jättää huomiotta ei-toivottu, tarjota raakoja luita ym. purtavaa ja tekemistä. Ruokintaan on lisätty lihaa, jota suunnittelin jo aikaisemmin, ja ne em. luut. Barffaajaksi en ole kuitenkaan innostumassa, koska näen sen vaivalloiseksi, vaikka minulle on muuta vakuutettu. Niin, ja ne kattilankannet ja muut vastaavat keinot on jätetty kokonaan pois.

Läikkä ylähuulessa

Kävimme myös toisella eläinlääkärillä, joka otti raapenäytteen paljaista kohdista ja Ronjaltahan löytyi sikaripunkki. Se ei leviä aikuiselta koiralta toiselle, vain pennut saavat sen emoltaan. Saimme antibioottikuurin ihoa helpottamaan ja ohjeet seurata tilanteen kehittymistä. Nuorilla koirilla sikaripunkkia ei automaattisesti hoideta, vaan katsotaan saako koira itse häädettyä sen ja jos ei, niin sitten tulee varsinainen lääkitys kehiin.

Siinä siis ehkä ainakin osasyy käytökselle: keljuttaahan se, jos kaikki ei ole kunnossa. Nyt kuuri on syöty ja läikät ovat paremman näköisiä, karvan takaisin kasvuakin on jo havaittavissa.

Lenkkeilyn puremiskohtauksiin otettiin avuksi nyloninen kuonokoppa, jolla estetään mahdollisuus purra, mutta koira saa kuitenkin otettua namin joten palkkaaminen on mahdollista. Sitä on nyt käytetty tarpeen mukaan: jos Ronja alkaa purra hihnassa, se saa naamarin päähän ja irti ollessa sillä on pääsääntöisesti pidetty naamaria joka tapauksessa. Olen myös kokeillut irtipitoa ilman naamaria vaihtelevin tuloksin: joku kerta se ei pure ollenkaan, syöksyilee vaan viereistä ja

Herkku-kong

joskus päinkin ja toisella kertaa se saattaa käydä täysillä haastamaan (=puremaan kättä). Vaikka pureminen sattuu, se on kuitenkin kouluttajan mukaan vain leikkiä eikä aggressiivista. Kouluttaja näki vihdoin mistä puhutaan, kun viime kerralla hallitreeneissä, jotka aloitettiin Ronjan kanssa toissaviikolla, Ronjalla meni yli ja se alkoi taas purra ja hyppiä. Nämä tilanteet nyt siis vain yritetään välttää. Ja nähtävästi opettaa Ronjalle malttia ja itsehillintää jollain keinolla.

Ronja sai taas pihikset kaveriksi, kun Elisan poppoo teki pienen vierailun täällä päin liikkuessaan. Käytiin eräällä niityntapaisella, jonka löysin tässä parin viikon sisään. Kolmikko painelikin taas kovaa vauhtia. Siellä on ollut hyvä pitää koiraa irti, kuin muita kulkijoita ei näytä oikein koskaan olevan. Olemmekin vaihtaneet oikeastaan metsän tähän niittyyn, ainakin silloin, kun haluan pitää Ronjaa irti.

Matkailua

Ronja löysi takkapuun...

Emäntä on laiskistunut kirjoittamaan alkuinnostuksen jälkeen ja blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Pentukurssi on käyty ja ajatuksissa on etsiä jokin uusi ryhmä, jossa jatkaa ohjattua kouluttautumista.

24.-25.9. Ronja kävi esittäytymässä Emännän perheelle ja häiritsi Madde-kissan arkea, kissaparka joutui vahtimaan silmä kovana koiraa koko vierailun ajan. Samaisella reissulla näimme myös Emännän kaverin Elisan laumoineen (=avokki ja kaksi tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa). Kävimme metsässä lenkillä, jotta koirilla on tilaa tutustua toisiinsa ja jottei matkan varrelle osuisi häiriötekijöitä. Ennen matkan jatkamista Elisa opasti vielä jäljen tekemistä ja tehtiin Ronjankin kanssa pari harjoitusta.

Ronja ja pihikset Lilli ja Hippu vauhdikkaina

Madde

Autoilu sujuu kohtalaisesti. Ronja on nätisti farmarin takaluukussa omassa häkissään, ei melua tai riehu mutta tuntuu kuitenkin stressaavan matkustusta: se kuolaa jonkin verran. Aikaisemmin se on matkustanut enemmän takapenkillä valjaisiin turvavyötettynä. Ja tietysti myös kuorma-auton etupenkillä valjaissa niin ikään, siitä löytyy juttua ja kuvia elokuun kirjoituksissa. Autoon menokaan ei ole se kivoin juttu, sitä tarvitsisi treenata. Häkistä se tosin sai ikävän kokemuksen, kun esittelymatkalla mennessä melkein perillä teimme ylimääräisen pysähdyksen eikä koira päässyt ulos: Se oksensi häkkiin tuon pysähdyksen aikana kun en ollut paikalla.

Lähimetsässä lenkillä

Kotiopiskelu jatkuu. Ronja hyppii jo vähemmän ja on hyppimättäkin kun isäntäväki tulee kotiin. Lisäksi olen huomannut, että ulkona vapaana ollessa ilmennyt riehuhyppiminen pysyy kurissa kun Ronjalla on jotain tekemistä: toinen koira tai useampi, joiden kanssa leikkiä tai sitten pallo, jota sille välillä heittelee ja jota se saa kantaa onnessaan. Olemmekin tehneet onnistuneita pätkiä ilman hihnaa pallon avulla.

Sisällä tehokkaana toiminnanpysäyttäjänä toimivat kattilankannet, jotka vihdoin otettiin käyttöön kun mikään vähempi ei riittänyt. Niiden ääni on tarpeeksi epämiellyttävä, kaiken pienemmän se sivuutti viimeistään muutaman kerran äänen kuultuaan.

Ronjan mielileikki sisällä lienee (omien hullunpuhtien lisäksi) etsiminen. Se on opetettu etsimään eripuolille asuntoa levitetty ruoka. Lisäksi leikimme niin, että Ronjan pitää odottaa paikallaan kun käyn piilottamassa jonkin lelun. Sitten se saa etsi-käskyn, ampaisee matkaan, lelun löydettyään se retuuttaa lelun lähistölle ja pienen vetoleikin jälkeen harjoitellaan samaan syssyyn vielä irti-käskyä, joka onnistuu tällaisessa tilanteessa oikein hyvin kun siitä saa makupalan. Tositilanteessa, siis esim. sukkavarkaan yllätettyä, käsky ei valitettavasti toimi yhtä hyvin…

Nätisti pallon kanssa

Koulua ja kananluita

Pentukurssi alkoi reilu viikko sitten, tiistaina 6.pvä. Paikalla oli n. 25 koiraa ja 5 kouluttajaa, eli muodostimme n. 5 koirakon ryhmiä eri puolille isoa koulutuskenttää. Kurssi oli tosiaan suurimmaksi osaksi ringissä seisoskelua ja jutustelua. Kouluttaja pohjusti asioita ja kysyi aina jokaiselta koiranomistajalta vuorollaan erilaisia asioita, esim. aiotko harrastaa koiran kanssa jotain, onko teillä erityisiä ongelmia, johon haluaisitte apua jne. Harjoittelimme vähän luoksepäästävyyttä (kouluttaja kävi tervehtimässä kaikki koirat), katsekontaktia ja lopuksi yliajalla vielä luoksetuloa. Näiden asioiden harjoittelua ja koiran kanssa leikkimistä tuli vielä kotiläksyksi.

Viikonloppuna Ronja järjesti taas jännitystä. Perjantaina kauppareissumme aikana se oli luovinut tiensä bioastialle ja tyhjentänyt ilokseen myös roskiksen siinä matkalla. Varsinainen kohde olivat siis bioastiassa olleet kypsennetyt koipireisipaloista jäljelle jääneet kananluut, jotka se olikin syönyt viimeistä nahan ripettä myöten. Huolestuttavaa asiassa on siis nimenomaan se, että luut olivat kypsennettyjä, näin ne voivat olla vaarallisia koiralle. Googlailin taas toimintaohjeita ja kun keskustelupalstojen mukaan enemmistö saman tempun tehneistä koirista oli säilynyt hengissä, niin annoin ylimääräisen annoksen ruokaöljyä ja toivoin, että asiasta selvitään harmailla hiuksilla. Eikä mitään mahanpuruja pahempaa sitten tapahtunutkaan.

Pentukurssin toinen tunti oli taas eilen tiistaina. Meno jatkui samanlaisena, uusina teemoina hihna löysänä käveleminen, sivulle tuleminen ja jättäminen/ei-sana. Ronjalta on aina vaadittu vetämättä kävelemistä, lisäksi sen tulee kävellä vasemmalla puolella (kiitos Hilkan vahvan kehotuksen :)). Sivulle tulemista ei ole vielä harjoiteltu, se pitää ottaa ohjelmaan samoin kuin jättäminenkin, jota olen kyllä suunnitellut (ja pari kertaa harjoitellut) mutta ollut vielä aikaansaamaton sen suhteen.

Hyppimisongelmaan kouluttaja ehdotti sellaisten tilanteiden välttämistä, joissa tätä esiintyy. Lisäksi täytyisi vaan jaksaa aktivoida Ronjan pääpuolta ahkerammin, duraceleilta kun ei lenkit vie puhtia. Täytynee lainata joku temppukirja, kun ei itsellä raksuta, että mitä kaikkea sille nyt sitten opettaisi. Ruokansa se saa jo etsiä erilaisista piiloista ympäri kämppää.

Strategiset mitat tällä hetkellä 55 cm/22 kg.

Eläinlääkärissä / У врача

Ronja ripuloi viime viikon, ehkä alkuviikolla annettu matolääke vaikutti osaltaan, ehkä myös raa'an lihan vuoksi. Muutoin sisäsiisti haukkumme teki isot kasat löysää tuotosta kolmena yönä sisälle, pääsin uudestaan maton- (ja lattian)pesupuuhiin.

Maanantaina Ronjan masu alkoi olla taas parempi mutta päätin vielä soittaa eläinlääkärille, kun ripuli ei mennyt muutamassa (maks. kolmessa) päivässä ohi. Koira oli koko ajan pirteä, ja tapansa mukaan ikinälkäinen, söi siis hyvällä halulla kaiken mitä sai. Toipilasruokana oli riisi- tai kaurapuuropohjaisia sekotuksia.

Eilen keskiviikkona käytiin siis näyttäytymässä eläinlääkärille. Tulipahan tehtyä yleistarkastus. Ronjalla silmät punoitti vähän, kitarisat punoitti ja imusolmukkeet oli lievästi suurentuneet. Ell ohje oli seurata lämpöä parin viikon ajan ja jos lämpö nousee, niin näytille. Lisäksi voisi käydä kokeiluttamassa ovatko imusolmukkeet normalisoituneet.

Topi / Топи

Hampaat ovat kuulemma täysin vaihtuneet, ja sen puolesta ell arvioi, että Ronja voisi olla vanhempikin (7-8kk) kuin n.6kk, mikä on tämän hetken arvio löytöajan perusteella. Ronja onkin leikkikaveriaan Topia kehittyneemmän oloinen, Topi on varmasti 5½kk:n ikäinen mutta paljon pentumaisempi ja pehmoisempi.

Iltapäivän lenkillä sitten törmättiinkin Topiin ja päätettiin mennä yhdessä metsään, että saa haukut juosta.

У Рони был понос в прошлой неделе,  и потому-что она не стала лучше в 2-3 дни, в понедельник я решила позвонить ветврачу. Вчера, в среду, мы ходили к врачу, хотя живот у Рони уже стал нормальным.

У Рони глаза были немножко красные, глоточные миндалины также красные и лимфатические узлы немного увеличивались. Врач советовала следовать ее температура и если что-то, то прийти в клинику опять. Зубки Рони все менялись, поэтому врач думала, что Роне, может быть, больше чем 6 месяцев, хоть-бы 7-8мес. Кто знает…

 

На прогулке мы встретились с Топи, друг Рони. Мы решили пойти вместе в лесу, где собаки бегали.

На следующей неделе пойдем в курс для щенков!

Ensi viikolla muuten alkaa pentukurssi!

Ronjalla tosiaan ei ole esteitä elämässään... Ritilän oli tarkoitus estää Ronjan sohvalle pääsy, se kun käyttää julmasti tilaisuudet hyväkseen. Isäntä kuvasi aamuhaukotukset.

Белая вещь должно работать препятствием, в диван нельзя, но... Точно, для Рони препятствий нет! Хозяин сфотографировал утренний зевок.

Kuulumisia

Vähän kuulumisia taas. Ronja on saanut uuden kaverin samanikäisestä rottweiler-pennusta, jonka aidatulla pihalla on poikettu pari kertaa leikkimässä. Topi-parka on ihan hukassa välillä kun Ronja höykyttää sitä. Kaksikko on mukavan tasainen pari, Ronja on itse asiassa vähän Topia korkeampi. Topi vaan on malliltaan raskaampi ja sen omistaja ihastelee Ronjan ketteryyttä kun pennut ajavat toisiaan takaa.
Lenkeillä on toisinaan haisteltu vaikka ketä, kerran metsässä Ronja sai myös leikkiä australiankelpie Nellan kanssa, niilläkin oli melkoisen hauskaa.
Kuvassa kleinspitz-Masi, jota myös haisteltiin eräällä lenkillä. Ronjan ja Masin leikit sujuivat kun Ronja makasi maassa ja Masi sai kiipeillä sen päällä :)

Löysin läheltä koirien ruokintaan erikoistuneen liikkeen, josta hain maistiaisiksi erilaisia lihoja, joita ajattelin lisätä Ronjan ruokavalioon. Mukaan tarttui myös ydinluu, joka olikin varsinainen superostos. Ronja ei tainnut edes huomata, että käytiin Isännän kanssa kaupassa kun sillä oli luu edessään, ei meinaan koira haukkunut perään yhtään.





 Niin hieno koira kuin Ronja onkin, on joitakin ongelmiakin (luonnollisesti) ilmaantunut. Se saa välillä lenkillä jonkinlaisen pomppukohtauksen, eli hyppii päin hampaat edellä ja saattaa lisäksi rähjätä tajuttajalle. Yleensä tämä käytös kuitenkin loppuu pienen kohtauksen jälkeen ja lenkki jatkuu normaalisti. Irti ollessaan metsässä se saattaa vilahtaa ohi edelle, pysähtyä, kääntyä, ja lähteä rynnimään päin taas hypätäkseen hampaat edellä kiinni. Tämän tulkitsisin kuitenkin ehkä leikkihaasteeksi ja hyvä keino tähän on ollut kääntyä sivuttain koiraan nähden ja pyytää sitä istumaan kun se saavuttaa taluttajan hyökkäysmielessä. Yleensä jo sivuttain kääntyminen hillitsee sen vauhtia ja silmien kiiltoa.
Myös sisällä se ajoittain krokoilee, kuten me kotoisasti puhumme. Krokotiili-diagnoosin Ronja sai itse asiassa jo Tverissä Natalialta, jonka luona asuin. Erityisesti Isäntä saa tuta hampaat  vaikka nähdäksemme varsinaista syytä ei ole. Esimerkiksi eilen Ronja kävi hampailemaan Isäntää tämän lukiessa sohvalla. Hyökkäilyyn avuksi edotin, että Isäntä ei turhia huomioisi koiraa: vain välttämättömät toimenpiteet ja muuten koira saa olla rauhassa. Katsotaan miten tilanne kehittyy.

Itse en ole erityisen huolissani näistä, googlailen vain toimintaohje-ehdotuksia ja otan tietysti vinkkejä vastaan. Kyllä se siitä, kunhan näihin puututaan ja kakara kasvaa.

Viimeisessä kuvassa enkeli nukkuu, se sai oman tyynyn makkariin kun eihän se yksin olkkarissa tahdo öitään viettää.

Mustikkakoira / Собака-черника

Muutto on tehty ja laatikot vähenee pikkuhiljaa. Ronja oli kauniisti hoidossa ja niin koira kuin hoitajakin taisivat nauttia toistensa seurasta, kiitos vielä Hilkalle!
Ronja otti taas uuden kodin vastaan yhtä letkeästi kuin aikaisemminkin uudet paikat. Kun on oma peti, ruokaa ja ihmiset ympärillä, niin tämä tyttö taitaa olla ihan tyytyväinen.

Uudessa ympäristössä on hienot lenkkeilymahdollisuudet, Emäntä on käyttänyt Ronjaa metsässä auki päivittäin. Polun varrella notkuvat mustikanvarvut ovat houkutelleet Emäntää keräilemään marjoja lenkkien ohessa. Ensimmäisellä kerralla Ronja ihmetteli, että mitäs tässä oikein kykitään, tylsää! Jo toisella kerralla se keksi itsekin ruveta syömään mustikoita, siinähän on sitten veikeä kerätä kun koira tunkee samalle varvulle. Voisikohan Ronjankin opettaa syömisen sijaan keräämään...

Mattopyykillä / Моем ковры

Так, переехали и Роня была сразу как дома. Наверно, как только есть корм, постель и семья рядом, она счастливая.

Здесь идеально ходить на прогулках, потому-что лес рядом и много возможностей гулять без поводка. Я на прогулках также собрала черники. Во второй раз Роня сначала кушать черники! И сейчас когда я собираю, она ходит рядом и кушает. Есть ли возможность выучить ее не кушать, а собирать черники..?

Muutto / Переезд

Emäntä ja Ronja muuttavat Isännän jo vähän aikaisemmin asuttamaan kaksioon viikonloppuna. Ronja menee hoitoon muuton ajaksi, se on auttanut jo liikaakin pakkaamisessa järsimällä banaanilaatikoita... Seuraavat kuulumiset sitten Uudeltamaalta!

Хозяйка с Роней переедет в южную Финляндию к Хозяину, кто пораньше туда переехал. Во время переезда Роня будет у знакомой, иначе она была бы слишком готовая помочь... Следуюшие новости когда-то из нового дома!

Kohtaamisia ja koiruuksia / Встречи

Viime viikolla Ronjan ensimmäinen koirakohtaaminen tuli aamulenkillä lähitalon kultaisennoutajan (u), Kessun, kanssa. Ne peuhasivat läheisellä nurmialueella.

Kävimme myös pari kertaa läheisessä koirapuistossa. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli paljon koiria, joten menimme ensin isojen puolelle, kun siellä oli vähemmän koiria. Paikalla ollut narttu (bulldoggi?) ei kuitenkaan välittänyt liiaksi Ronjan seurasta, ja uskaltauduimme pienten puolelle. Tämä reissu sujui kutakuinkin hyvin, tullessamme koirapuistolle Ronja ensin pysähtyi vähän matkan päähän kummastelemaan mutta rauhallisella tahdilla päästiin kuitenkin hyvin tarhaan.

Seuraavana iltana menimme tarhalle taas. Alku sujui hyvin, mutta kun tarhaan tuli eräs koira (nähtävästi bulldoggi taas?) tämä oletettu bulldoggi otti Ronjan silmäteräkseen ja niiden touhut alkoivat mennä mielestäni turhan rajuksi. Toisen koiran omistaja ei kuitenkaan sitten puuttunut tilanteeseen vaan istui ja poltti tupakkaa ja välillä huusi laiskasti koiraansa. Katsoin paremmaksi jättää riitapukarin ja poistua paikalta Ronjan kanssa.

Ronja taisi saada kohtaamisesta pienet traumat, sillä tapahtuman jälkeen se on suhtautunut muihin koiriin aremmin ja näyttänyt niskakarvojaan tämän tästä. Aikamoinen harja sen selkään nouseekin. No, lauantaina illalla päätin, että teemme lenkin koirapuiston ohi ja jos tarhat ovat tyhjiä, voimme käydä siellä. Tarhoilla oli eräs nainen koiriensa kanssa, mutta päätin sitten kokeilla mitä Ronja sanoo. Nainen vei ystävällisesti koiransa kauemmas ja olimme aluksi enemmän erillään. Kun sitten ajauduimme lähemmäksi, naisen toinen koira, joku mini, ei välittänyt Ronjasta mitään. Ronja sai siis haistella miniä omaan tahtiinsa. Isompi narttukoira oli innokas haukkumaan, mutta kunhan ne pääsivät lähemmäksi, ne saivatkin ihan kivat leikit aikaan. Isompi osoittautui Espanjasta pelastetuksi löytökoiraksi, luultavasti podenco rodultaan. Ronjan selkäkarvat laskivat ja leikkihetki Nanan kanssa taisi olla ihan ok.

Huomaa kaivuutyömaan jälkeinen kuonon kunto

Sunnuntaiaamuna eräs mies tuli koiransa kanssa pihalla vastaan ja kovasti ihastuneena Ronjaan ehdotti, että koirat voisivat nuuhkia. Ronja oli taas aluksi karvat pystyssä, mutta koska Parto-uros, muuten Espanjasta pelastettu tämäkin!, osoittautui mukavaksi tapaukseksi, nekin saivat kivat hippaleikit aikaan pihalla.

Ajattelisin, että lääke sen räyhääjän jälkeen on varmaan koira, joka ei juurikaan välitä Ronjasta vaan jota Ronja saa lähestyä aktiivisemmin.

Sellaisen tänään kohtasimmekin, kun kävimme taas koirapuistossa. Iltapäivällä molemmat tarhat olivat tyhjät ja Ronja sai aikansa riehua rauhassa. Nämä touhukkaat kuvat ovat siis tänään otettuja. Myöhemmin tarhaan tuli myös joku massiivinen uroskoira, rotua en muista vaikka kysyin. 7½v. Hessu-koira ei korvaansa lotkauttanut Ronjalle vaan merkkaili tärkeänä tarhaa. Ronja sai haistella sitä omia aikojaan, ihmetellä sen touhuja ja yrittää yllyttää leikkiin. Nyt Ronja on muuten superväsynyt kunnon riehu-ulkoilun jälkeen.

Sitten koiruuksiin. Koska Emännän yksiössä on pienenpieni keittiö/keittokomero/mikä ikinä liekään oikea termi, päätimme rauhoittaa sen alueen Ronjalta. Maalarinteipeistä tehty ”portti” toimikin noin viikon, kunnes viikonloppuna Ronja rupesi tulemaan ”portin” ali ja välistä. Kun tein ”portin” eritavalla uudestaan, eikä ali tai läpi enää päässyt, Ronja päätti sitten tulla yli. Ihan mielettömiä loikkia paikaltaan, ei voi kuin ihailla! Ja mikä ilmavara! Pakkohan tuo oli kuvata, on vain vauhdin sumentamia nuo kuvat. ”Portti” oli n. 50 cm korkea. Niin tosiaan, oli, eipä siitä enää apua ole niin se jouti roskiin.

Lisäksi nyt viikonloppuna (Ronja muuten vihdoin tutustui Isäntään!) se oli jotenkin erityisen kateellinen aina kun Emäntä ja Isäntä tekivät ruokaa/söivät, eikä se saanut mitään. Mielenosoituksellinen haukkuminen oli melkoista ja se rauhoittui hitaammin. Se myös yritti hyppiä sänkyyn enemmän kuin viime viikolla arkena, kun Emäntä oli kaksin koiran kanssa. Mahtoikohan Isäntä sekoittaa pasmat. No, ensi viikonloppunapa muutetaan Isännän kanssa asumaan kokonaan.

Hammaskuulumisia taas sen verran, että Ronjalta vaihtuu hampaat nyt hurjaa vauhtia. Emäntä on kerännyt kolme talteen ja todistanut ainakin muutaman hampaan nieleskelyä.

В прошлой неделе мы уже встретили с другими собаками. Первая встреча была с золотистым ретривером недалеко от дома. Роня и Кессу играли вместе.

Здесь рядом есть и площадка для выгула собак, одно огороженное место для маленьких и другое для больших собак. Первый раз в площадке шел хорошо, но когда мы были там второй раз, одна бульдог (не уверена, но мне кажется, что она была бульдог) нападала на Роню, и ей пока не было приятно. Я решила уйти.

После этого Роня относится понастороженнее к другим собакам. Если собака дружелюбная, проблем нет. Она с удовольствием играет с другими собаками, но при встречи у нее, на всякий случай, шерсть в шее встает.

После этого мы уже ходили в площадку и встретили собакам на улице, проблем не было.

 В понедельник мы ходили опять на площадку, других там не было. Фоточки оттуда.

Потом про эти фото, где она так красиво прыгает. Ей нельзя в кухню, потому-что кухня очень маленькая. Для этого я сделала препятствие. На неделю она не ходила в кухню, но потом она пришла под препятствием. Я препятствие сделала снова – пока под ним не могла ходить… Видите, что над могла! Как она вообще красиво прыгает! Уже убрала препятствие, оно пока нам не нужно.

Кстати, в прошлых выходных Роня наконец познакомилась с Хозяином! И похуже себя вела, чем когда я с ней вдвоем. Она была очень завистливой, когда мы готовили или ели. Скоро будем жить втроем.

Еще, зубки сейчас очень быстро меняются, я от пола забрала уже четверо.

Työkuvia / Фото с работы

Töissä / На работе

...ja vapaalla / Свободное время

Töissä / На работе

Poseerausta puruluun kanssa / Дома с косточкой

Koska emme ole ehtineet harjoitella yksinoloa ja Emännän työt alkavat laittoman aikaisin, päädyin ottamaan Ronjan töihin mukaan. Naapurit voisivat olla kiukkuisia, jos koira aloittaisi ikävä-konserttinsa ennen kuutta aamulla... Ja kun työnanataja ei kieltänyt, niin mikäs siinä. Siis me tytöt on nyt herätty kahtena päivänä klo 4.20, valmistauduttu päivän koitokseen ja lähdetty baanalle. Ronja voi autoilla tuvallisesti, kun sille haettiin tiistaina hienot Happy Dog -valjaat ja turvavyö kytköksen Emäntä osti jo aiemmin.


Ronja on toiminut apukuljettajana kuorma-autossa kun suoritettaan jakeluajoa. Keskiviikkona se huusi kuorman teon ajan  ulkona vastalauseita yksinololle, autossa se olisi mielellään tullut keskikonsolin yli Emännän kylkeen mutta heti kun ajettiin vähän pitempi pätkä pysähtymättä, se yritti levätä penkillä, että jaksaisi raskaan työpäivän loppuun.

Ulkoilua / На улице

Tänään torstaina se taas protestoi, kun joutui odottelemaan ulkona, että Emäntä saa tehtyä kuormat valmiiksi. Autoilun jujun Ronja oli kuitenkin jo oppinut: se istui autossa koko ajan rauhallisesti ja odotti kauniisti sen ajan, kun Emäntä toimitti kuormia eikä ollut ratissa. Tänään se ei myöskään pyrkinyt keskikonsolin yli.
Henkilöautossa se on matkustanut koko ajan mallikkaasti.


Soitin muuten hampaan tiimoilta läheiselle eläinlääkäriasemalle, siellä epäiltiin, että kyseessä on vain maitohammas, jossa ei enää veri kierrä ja se olisi siksi tummunut ja tippuu aikojaan.
Ja tänään huomasin, että asia on tosiaan näin: uuden hampaan pää pilkottaa vanhan sisäpuolelta. Sitten kun vanha vielä tipahtaisi.

Emännän autossa / В машине Хозяйки

Потому-что у нас не было времени тренировать быть одной дома, я решила взять Роню на работе. Моя работа сейчас начинается так рано, что соседи, наверно, были бы сердитые, если бы она лаяла дома одна…
Так что мы с Роней ездили вместе грузовиком. Она может неопасно ездит, потому-что вторник мы купили шлейку. Она не любит ждать на улице, когда я накладываю воз но в машине она сидит красиво. Особенно сегодня в машине она уже знала, что я вернусь и не разволновалась, когда я разгрузила воз.
И, конечно, она устала после рабочего дня.

Кстати, я позвонила клинику про зуб, и они думали, что это просто молочный зуб. Они были правы, я сегодня видела кончик нового зуба за темный зуб.