Vähän kuulumisia taas. Ronja on saanut uuden kaverin samanikäisestä rottweiler-pennusta, jonka aidatulla pihalla on poikettu pari kertaa leikkimässä. Topi-parka on ihan hukassa välillä kun Ronja höykyttää sitä. Kaksikko on mukavan tasainen pari, Ronja on itse asiassa vähän Topia korkeampi. Topi vaan on malliltaan raskaampi ja sen omistaja ihastelee Ronjan ketteryyttä kun pennut ajavat toisiaan takaa.Lenkeillä on toisinaan haisteltu vaikka ketä, kerran metsässä Ronja sai myös leikkiä australiankelpie Nellan kanssa, niilläkin oli melkoisen hauskaa.
Kuvassa kleinspitz-Masi, jota myös haisteltiin eräällä lenkillä. Ronjan ja Masin leikit sujuivat kun Ronja makasi maassa ja Masi sai kiipeillä sen päällä :)
Löysin läheltä koirien ruokintaan erikoistuneen liikkeen, josta hain maistiaisiksi erilaisia lihoja, joita ajattelin lisätä Ronjan ruokavalioon. Mukaan tarttui myös ydinluu, joka olikin varsinainen superostos. Ronja ei tainnut edes huomata, että käytiin Isännän kanssa kaupassa kun sillä oli luu edessään, ei meinaan koira haukkunut perään yhtään.Niin hieno koira kuin Ronja onkin, on joitakin ongelmiakin (luonnollisesti) ilmaantunut. Se saa välillä lenkillä jonkinlaisen pomppukohtauksen, eli hyppii päin hampaat edellä ja saattaa lisäksi rähjätä tajuttajalle. Yleensä tämä käytös kuitenkin loppuu pienen kohtauksen jälkeen ja lenkki jatkuu normaalisti. Irti ollessaan metsässä se saattaa vilahtaa ohi edelle, pysähtyä, kääntyä, ja lähteä rynnimään päin taas hypätäkseen hampaat edellä kiinni. Tämän tulkitsisin kuitenkin ehkä leikkihaasteeksi ja hyvä keino tähän on ollut kääntyä sivuttain koiraan nähden ja pyytää sitä istumaan kun se saavuttaa taluttajan hyökkäysmielessä. Yleensä jo sivuttain kääntyminen hillitsee sen vauhtia ja silmien kiiltoa.
Myös sisällä se ajoittain krokoilee, kuten me kotoisasti puhumme. Krokotiili-diagnoosin Ronja sai itse asiassa jo Tverissä Natalialta, jonka luona asuin. Erityisesti Isäntä saa tuta hampaat vaikka nähdäksemme varsinaista syytä ei ole. Esimerkiksi eilen Ronja kävi hampailemaan Isäntää tämän lukiessa sohvalla. Hyökkäilyyn avuksi edotin, että Isäntä ei turhia huomioisi koiraa: vain välttämättömät toimenpiteet ja muuten koira saa olla rauhassa. Katsotaan miten tilanne kehittyy.Itse en ole erityisen huolissani näistä, googlailen vain toimintaohje-ehdotuksia ja otan tietysti vinkkejä vastaan. Kyllä se siitä, kunhan näihin puututaan ja kakara kasvaa.
Viimeisessä kuvassa enkeli nukkuu, se sai oman tyynyn makkariin kun eihän se yksin olkkarissa tahdo öitään viettää.
Parempi virkeä kuin apaattinen koira.Meillä ollessa Ronjan aktiivisuuden saivat kokea muut koirat,mutta kun meillä on monta hännänheiluttajaa niin ei Ronja kerinnyt käydä läpi kaikkia kerrallaan.
VastaaPoistaVarmaankin kun aikuistuu niin tahti myös vaimenee.
Timo
En usko että se hyppiminen/pureminen on varsinaisesti aggressiivisuutta. Ehkä jotain epävarmuutta, onhan Ronja sentään jo monenlaista kokenut ja vaihtanut paikkaa. Toimit varmaan ihan oikein, välinpitämättömyys on sille osoitus et ei tule mitään reaktiota, niin varmaan tylsää sitten sillälailla käyttäytyä. Mutta tosiaan, kertaakaan ei saa jättää sitä siihen luuloon, että se voi niin tehdä. Jollei tuo välinpitämättömys tehoa, niin sitten alistus, eli selälleen maahan.
VastaaPoista(Meillä oli itsellä rottweilerpoika, joka tuli meille puolivuotiaana ja oli sellainen salakavalan aggressiivinen. Vuoden ikäiseksi häntä yritimme kasvattaa, ja paljon oppikin, mutta sitten en enää uskaltanut ottaa riskiä. Se siis oikein puri. Annoin hänet sitten kokeneelle rottis-kasvattajalle. Ja kova oli itku meillä.)
Tietysti kaikki on mahdollista, mutta Ronja on niin oppivainen ja hienoluonteinen, että uskon kans tuon piirteen väistyvän. Opetusta vaan tietenkin, eihän se saa sillä lailla käyttäytyä.
Niin vielä...ei pidä olettaa, että huonot piirteet itsellään väistyy. Ne pahenee. Kun koiran kans on juuri oleellista heti pennusta kasvattaa. Yksivuotiasta on sitten tosi vaikea enää muuttaa, jos on pentuna saanut tehdä mitä lystäntää.
VastaaPoistaIhanaa syksyä teille ja toivottavasti joskus nähdään!
Hei Timo, luin aikaisemmatkin kommenttisi, kiva kun löysit Ronjan blogin!
VastaaPoistaJa Hilkka, kiitos taas neuvoista. Ollaan muuten jatkettu sitä aloittamaasi vasemmalla puolella kulkemista, ja Ronja pysyy jo aika kivasti omalla puolellaan, joskus pienellä avustuksella ja tarvittaessa kiertää takaa takaisin vasemmalle puolelle.
Hampailu on ongelma nyt erityisesti isännän suhteen, Ronja tuntuu haastavan isäntää välillä krokotiilikeinoin, välillä sänkyyn/sohvalle hyppimällä tai jotain muuta kiellettyä tekemällä. Aloitimme myös jäähyt kielletystä toiminnasta: jos Ronja puree, se joutuu hetkeksi esim. kylppärii eristykseen.
Raukka on taas kärsinyt ripulistakin, taitaa sekin keljuttaa..
Olihan Ronja siis meillä ollessaankin vilkas ja ainut koira jota ei näpläillyt oli Thor.
VastaaPoistaOlisiko Thorin koko hillinnyt Ronjaa.
Minulle tuli sellainen kuva Ronjasta,että uskon tasaantuvan kun ikää karttuu ja kuten ilmaisit Anja, Ronjan saavan pyyhkeitä käytöksestään.
Veljelläni oli myös samanlainen koira,rauhoitui kokonaan kun oli vuoden vanha.
Timo
Timo
VastaaPoistaVeljelläni on koira nimeltä Nalle ja varsinkin poikansa Junnu osaa tempun krokotiilimaisesti.
Tarttuu puseronhihasta,heittäytyy selälleen ja siinähän sitä jo ollaan.
Junnu on vuosissa kahden ja otteet ovat jääneet mitä isänsä kanssa joka ilta ottaa matsin.Eivät ole koskaan murisseet tai purreet toisiaan.
Mielenkiintoista oli menneenä kesänä se,kun Junnu ja jänis olivat pihamaalla kaikessa sovussa.
Tuumasin sen olevan jäniksen johon vastasi,niimpä näkyy olevan.Ei pitäisi kysellä tyhmiä!