Lokakuun raportti

Tuhoja vol. 1

Jos annoin edellisessä kirjoituksessa ymmärtää, että meillä sujuu jo paremmin, niin suunta kääntyi heti sen jälkeen. Ronja alkoi varastella entistä monipuolisemmin tavaroita niin kirjahyllystä, tietokonepöydältä kuin keittiön tasoiltakin. Peti sai kärsiä melkoiset vahingot, kun Ronja on repinyt siihen reikiä ja hampaanjälkiä useampaan kohtaan. Ronja alkoi myös hyppiä etenkin minulle hihnassakin hanakasti käsiä purren, mustelmat oli melkoiset. Huoneisiin pääsyä on täytynyt rajoittaa, esimerkkinä tästä se, että keittiö päätettiin sulkea sen jälkeen, kun Ronja oli erään saunomisen aikana hakenut keittiöveitsen ja mutusti sen kahvaa tyytyväisenä. Onneksi se ei ollut satuttanut itseään terään. Kirjahyllyn alimmat hyllyt on peitetty isolla pahvilla ja yksin jäädessään Ronja saa olla vain eteisessä, jossa ei ole pahemmin mitään tuhottavaa.

Tuhoja vol. 2

Ronjalle oli myös muuton jälkeen tämän parin kuukauden aikana ilmestynyt pikkuhiljaa karvattomia, myöhemmin keskeltä punoittavia läikkiä ihoon, niitä alkoi olla jo monessa paikkaa ja paikoin ärtyneitäkin. Suurin oli vasemmassa kyynärvarressa ja pahimmillaan keskeltä rikki ja vuotava. Nähtävästi ne myös kutisivat jonkin verran. Eläinlääkäri, jolla aiemmin kävimme, ehdotti eliminaatiodieettiä ja ajattelin ensin itsekin, että iho-ongelmat johtuvat ruoka-aine allergiasta tai jostain vastaavasta ja vaihdoin kuivaruoan toiseen.

Läikkä rinnassa

Kaiken tämän keskellä mietimme hiukset harmaina, että mitä tässä nyt auttaa tehdä ja päätimme kääntyä kouluttajan puoleen. Nyt sitten yritetään saada koiralta kierroksia alas, palkita oikeasta käytöksestä ja jättää huomiotta ei-toivottu, tarjota raakoja luita ym. purtavaa ja tekemistä. Ruokintaan on lisätty lihaa, jota suunnittelin jo aikaisemmin, ja ne em. luut. Barffaajaksi en ole kuitenkaan innostumassa, koska näen sen vaivalloiseksi, vaikka minulle on muuta vakuutettu. Niin, ja ne kattilankannet ja muut vastaavat keinot on jätetty kokonaan pois.

Läikkä ylähuulessa

Kävimme myös toisella eläinlääkärillä, joka otti raapenäytteen paljaista kohdista ja Ronjaltahan löytyi sikaripunkki. Se ei leviä aikuiselta koiralta toiselle, vain pennut saavat sen emoltaan. Saimme antibioottikuurin ihoa helpottamaan ja ohjeet seurata tilanteen kehittymistä. Nuorilla koirilla sikaripunkkia ei automaattisesti hoideta, vaan katsotaan saako koira itse häädettyä sen ja jos ei, niin sitten tulee varsinainen lääkitys kehiin.

Siinä siis ehkä ainakin osasyy käytökselle: keljuttaahan se, jos kaikki ei ole kunnossa. Nyt kuuri on syöty ja läikät ovat paremman näköisiä, karvan takaisin kasvuakin on jo havaittavissa.

Lenkkeilyn puremiskohtauksiin otettiin avuksi nyloninen kuonokoppa, jolla estetään mahdollisuus purra, mutta koira saa kuitenkin otettua namin joten palkkaaminen on mahdollista. Sitä on nyt käytetty tarpeen mukaan: jos Ronja alkaa purra hihnassa, se saa naamarin päähän ja irti ollessa sillä on pääsääntöisesti pidetty naamaria joka tapauksessa. Olen myös kokeillut irtipitoa ilman naamaria vaihtelevin tuloksin: joku kerta se ei pure ollenkaan, syöksyilee vaan viereistä ja

Herkku-kong

joskus päinkin ja toisella kertaa se saattaa käydä täysillä haastamaan (=puremaan kättä). Vaikka pureminen sattuu, se on kuitenkin kouluttajan mukaan vain leikkiä eikä aggressiivista. Kouluttaja näki vihdoin mistä puhutaan, kun viime kerralla hallitreeneissä, jotka aloitettiin Ronjan kanssa toissaviikolla, Ronjalla meni yli ja se alkoi taas purra ja hyppiä. Nämä tilanteet nyt siis vain yritetään välttää. Ja nähtävästi opettaa Ronjalle malttia ja itsehillintää jollain keinolla.

Ronja sai taas pihikset kaveriksi, kun Elisan poppoo teki pienen vierailun täällä päin liikkuessaan. Käytiin eräällä niityntapaisella, jonka löysin tässä parin viikon sisään. Kolmikko painelikin taas kovaa vauhtia. Siellä on ollut hyvä pitää koiraa irti, kuin muita kulkijoita ei näytä oikein koskaan olevan. Olemmekin vaihtaneet oikeastaan metsän tähän niittyyn, ainakin silloin, kun haluan pitää Ronjaa irti.