Matkailua

Ronja löysi takkapuun...

Emäntä on laiskistunut kirjoittamaan alkuinnostuksen jälkeen ja blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Pentukurssi on käyty ja ajatuksissa on etsiä jokin uusi ryhmä, jossa jatkaa ohjattua kouluttautumista.

24.-25.9. Ronja kävi esittäytymässä Emännän perheelle ja häiritsi Madde-kissan arkea, kissaparka joutui vahtimaan silmä kovana koiraa koko vierailun ajan. Samaisella reissulla näimme myös Emännän kaverin Elisan laumoineen (=avokki ja kaksi tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa). Kävimme metsässä lenkillä, jotta koirilla on tilaa tutustua toisiinsa ja jottei matkan varrelle osuisi häiriötekijöitä. Ennen matkan jatkamista Elisa opasti vielä jäljen tekemistä ja tehtiin Ronjankin kanssa pari harjoitusta.

Ronja ja pihikset Lilli ja Hippu vauhdikkaina

Madde

Autoilu sujuu kohtalaisesti. Ronja on nätisti farmarin takaluukussa omassa häkissään, ei melua tai riehu mutta tuntuu kuitenkin stressaavan matkustusta: se kuolaa jonkin verran. Aikaisemmin se on matkustanut enemmän takapenkillä valjaisiin turvavyötettynä. Ja tietysti myös kuorma-auton etupenkillä valjaissa niin ikään, siitä löytyy juttua ja kuvia elokuun kirjoituksissa. Autoon menokaan ei ole se kivoin juttu, sitä tarvitsisi treenata. Häkistä se tosin sai ikävän kokemuksen, kun esittelymatkalla mennessä melkein perillä teimme ylimääräisen pysähdyksen eikä koira päässyt ulos: Se oksensi häkkiin tuon pysähdyksen aikana kun en ollut paikalla.

Lähimetsässä lenkillä

Kotiopiskelu jatkuu. Ronja hyppii jo vähemmän ja on hyppimättäkin kun isäntäväki tulee kotiin. Lisäksi olen huomannut, että ulkona vapaana ollessa ilmennyt riehuhyppiminen pysyy kurissa kun Ronjalla on jotain tekemistä: toinen koira tai useampi, joiden kanssa leikkiä tai sitten pallo, jota sille välillä heittelee ja jota se saa kantaa onnessaan. Olemmekin tehneet onnistuneita pätkiä ilman hihnaa pallon avulla.

Sisällä tehokkaana toiminnanpysäyttäjänä toimivat kattilankannet, jotka vihdoin otettiin käyttöön kun mikään vähempi ei riittänyt. Niiden ääni on tarpeeksi epämiellyttävä, kaiken pienemmän se sivuutti viimeistään muutaman kerran äänen kuultuaan.

Ronjan mielileikki sisällä lienee (omien hullunpuhtien lisäksi) etsiminen. Se on opetettu etsimään eripuolille asuntoa levitetty ruoka. Lisäksi leikimme niin, että Ronjan pitää odottaa paikallaan kun käyn piilottamassa jonkin lelun. Sitten se saa etsi-käskyn, ampaisee matkaan, lelun löydettyään se retuuttaa lelun lähistölle ja pienen vetoleikin jälkeen harjoitellaan samaan syssyyn vielä irti-käskyä, joka onnistuu tällaisessa tilanteessa oikein hyvin kun siitä saa makupalan. Tositilanteessa, siis esim. sukkavarkaan yllätettyä, käsky ei valitettavasti toimi yhtä hyvin…

Nätisti pallon kanssa