Uusia tuulia

Ronjan elämässä on ollut viimeaikoina vipinää, mistä kertonee myös Emännän pysähtynyt päivitystahti.

• Juoksut siis alkoi maaliskuun alussa ja päättyi sitten joskus kuun loppuun mennessä. Ronja oli niiden aikaan huomattavasti rauhallisempi ja etenkin alussa aika hämmentynyt. Loppuvaiheilla tuttuja ronskimpia piirteitä oli taas havaittavissa, mutta jotkut pölhöilyt on loppuneet kokonaan juoksujen jälkeen. Seuraavaksi pitäisi kysellä eläinlääkäreiltä koska on sopiva aika leikata.

• Koiraparka oli tuskin ehtinyt toipua kummista tuntemuksistaan kun ihmiset alkoi touhuta kummia eli valmistella taas muuttoa. Tavaroiden pakkailu ja häviäminen hermostutti Ronjaa ja olen tässä huolestuneena seuraillut antaako silloisella antibioottikuurilla talttunut demodikoosi merkkejä itsestään. Ronja on nimittäin taas rapsutellut itseään jonkin verran, muuten se ei sitä juuri tee. Karvattomia laikkuja ei ole vielä ilmennyt, voikohan se mennä ohi ihan vaan sillä, että tilanne taas tasoittuu (ts. stressitekijä poistuu)?

• Ja mitä tekeekään neuvokas pieni koira, kun isi ja äiti hylkää tyhjään asuntoon (jossa oli kyllä koiralle pari mattoa ja omat pedit!) ja häipyy pakettiautollinen tavaraa mukanaan? No, lähtee tietysti perään. Muuttopäivän iltana kun hain Ronjaa melkein täysin tyhjennetystä entisestä asunnostamme sain naapureilta kuulla, että tämä sankari oli juoksennellut pitkin pihoja ajasta päätellen pian lähtömme jälkeen. Onneksi se oli mennyt kutsusta kiemurtelemaan naapureiden jalkoihin, jotka olivat sitten teljenneet Ronjan takaisin tyhjään tyrmäänsä. Asunnon ovi oli ollut siis sepposen selällään. Pako mahdollistui sillä, että etevä neiti osaa sujuvasti tähdätä ovenkahvoihin (kokokaan ei ole ongelma) ja riehua itseäänkin päin aukeavan oven auki. Lisäksi asunnon ulko-oven lukossa oli sellainen ongelma, että sen sai aina auki suoraan kahvasta. Eli sitä lukonnipukkaa ei tarvinnut koskaan vääntää. Ei Ronjakaan sentään niin etevä ole, että se olisi oikein toimivan lukon räplännyt auki.
  No, kaikeksi onneksi äiskä tuli kuitenkin myöhemmin hakemaan eikä jättänytkään heitteille!
  Ja kiitos vielä ihanille naapureille, jotka bongasivat Ronjan ja toimittivat turvallisempaan ympäristöön!

• Nyt ollaan sitten toista viikkoa asetuttu uuteen kotiin, Ronjakaan ei ole valittanut. Täältä löytyy upeita metsäpolkuja seikkailtavaksi ja käytiinpä jo nuuskimassa 5km:n päässä sijaitseva lähin koirapuistokin. Takapihan aitaushanke on vireillä niin että Ronja pääsisi siitä sitten joskus (ehkä lähiviikkoina) nauttimaan. Etuoven edessä se nyt jo ensihätään täälläkin patsastelee mielellään.

Toukokuun ajan Emäntä on vielä ylikiireistetty, mutta katsotaan josko Ronjasta kuuluisi sen jälkeen taas edes vähän useammin.

Lemmenkipeyttä

Nyt on kulunut reilu viikko Ronjan juoksujen alkamisesta. Ronja on ollut sisällä vähän vaisumpi kuin aiemmin, mikä on täysin toivottavaa. Se näyttää myös lopettaneen ikävät mielenilmaukset lenkillä, se harrasti niitä Isäntää vastaan korostetusti ennen juoksuja. Puhun siis niistä samaisista hepuleista, joista valittelin syksyllä. Minun osalta Ronja vähensi huomattavasti syksyn jälkeen ja tosiaan nyt viikon otannalla se ei ole tehnyt näitä hypin+puren ihmistäni –hyökkäyksiä yhtään!

Kiima on tainnut edetä ”toiseen vaiheeseen”, eli tänään nyt huomasin Ronjan tarjoavan itseään ensimmäisen kerran toisille koirille. Päivällä lenkillä tuli vastaan pari tiibetinspanielia, jotka kuulemma ovat haistelututtuja (varmaan Isännän kanssa, koska itse en muista niitä ja muistan kyllä kaikki Ronjan kaverit ;)). Joka tapauksessa, pienet poikaspanielit saivat Ronjan pään ihan sekaisin, se nosti häntää kovasti sivuun ja kun nopea kohtaaminen oli ohi, Ronja puski ihan hulluna ja kauhealla kiireellä haistelemaan poikien tassunjälkiä. Se pöhelsi aikansa kunnes taas normalisoitui ja hurja vetäminen helpotti. Täytynee välttää hyvänpäivänhaisteluja nyt niin kaikki pääsevät helpommalla.

Lumikasan vartija vol. 2

Vaikka Ronja on sisällä ehkä vaisumpi, on se ulkona aivan yhtä reipas kuin ennenkin. Hajut se käy huomattavan tarkasti läpi. Tehtiin tänään vielä koko porukalla iltapäivälenkki järven jään kautta (enää en kyllä sitten varmasti uskalla sinne) ja Ronja sai juosta pallon perässä onnesta soikeana. Lenkki kulki myös lumeen tallaantuneilla kinttupoluilla ihan vakaalla maaperällä ja miksi eläimeksi tuota nyt sitten kuvailisi, kun se loikki huvittavasti ympärillä upottavassa hangessa sen pallonsa perässä, ja näytti joltain puolisukeltajalta, kun se tunki päänsä pallon perässä kinoksiin ja häntä vaan heilui korkealla. Harmi kun ei ollut nyt kameraa mukana! Mutta reissu oli kaikin puolin ihana aurinkoisessa plussakelissä.

Ronja on jo myös tottunut suojapöksyihinsä eikä enää kävele aivan surkeana ja hirmu vaikeasti ne jalassa. Se on edelleen antanut pöksyjen olla rauhassa, tosin niksikonstein väsätyistä vaihtohousuista se pääsee luikertelemaan esim. yön aikana pois, ja sitten löytyykin pieneksi nypitty suoja aamulla lattialta…

Juoksut!

Noniin, tähän n. 1 vee -tiimellykseen paukahtivat nyt sitten myös juoksut. Olenkin tässä jo aikani miettinyt ja odottanut, että koskakohan ne alkavat. Perjantaina 2.3. havaitsin ensimmäistä kertaa tiputtelua ja nyt meillä on kasvukipuinen teini ;)

Ennusmerkkejä taisi olla nähtävissä ja nyt osaankin yhdistää ne juoksuihin liittyviksi. Suojapöksyt on tietysti tosi ahdistavat Ronjan mielestä mutta yllättävän hyvin se on niitä pitänyt eikä yritä repiä niitä! Olen tosin pettynyt pöksyihin, sillä ne istuu tosi huonosti ja myyjä sattui tietysti esittelemään pelkästään ne n. 20e hintaiset, kun vieressä olisi ollut kympinkin pöksyt. Jotka ei välttämättä olisi istuneet ainakaan huonommin. Enpä ollut hereillä/valveutunut tarpeeksi ajoissa. (En kai kun pöksyjä mentiin ostamaan ex tempore pe iltana ennen eläinliikkeen kiinni menoa tyyliin "tarvittais juoksusuoja, meiän koiralla tais nyt alkaa juoksut".)

Ronja on ehkä rauhallisempi, jollain tapaa pöllämystynytkin ja vähän huomion/hellyydenkipeämpi (hyvällä tavalla eikä perinteisemmällä riehumis-tavallaan). Toki virtaakin löytyy tarpeen mukaan eli ainakin taas kun sisällä olo alkaa ahdistaa. Mutta nyt viikonlopun se on ollut tosi rauhallisesti sisällä, toisaalta me ollaan myös ulkoiltu paljon porukalla. Lauantaina tehtiin jännä (ja autoilun osalta kamala) retki eräälle luontopolulle. Vaikka onhan Ronja autossa kyllä nätisti mutta nähtävissä on miten se stressaa: se koittaa vältellä autoon menoa viimeiseen asti (tosin sitten kun sen saa hyppyetäisyydelle se kiipeää itse kyytiin) ja kuolaa matkalla enemmän tai vähemmän. Tällä kertaa vältyttiin kuitenkin taas oksennuksilta!

No, jäämme jännityksellä seuraamaan juoksujen etenemistä (onhan tää nyt jännää kun Ronja on eka koira ja nää on ekat juoksut!), päivittelen varmaan kuulumisia tämän osalta tiheämmin kuin nyt viimeaikoina on keskimäärin tullut päiviteltyä :)

Ronja n. 1 vee!

Ronjan arvioitu syntymäaika on suurin piirtein aikavälillä 22.2.-8.3. Ronjahan löytyi 8.5.2011, jolloin ihmisten arvio sen iäksi oli 2-2,5kk. Päätin, että helmi-maaliskuun vaihde on sopiva aika vuosien merkkipaaluksi, ei se kovin kaukanakaan totuudesta ole.

Tuntuisi hullulta kirjoittaa koiralle onnitteluja, eli postaus tällaisena kuriositeettina lukijoille.
(Ja Emännän röyhistelynä kun vauva on jo vuoden!)

Kyläilyä

Ronjan maailma on ehkä taas vähän avartunut, kun sen supersosiaalisella (heh) isäntäpariskunnalla kävi ensimmäinen yövieras helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Odotetusti Ronja oli yltiöinnoissaan vieraasta: se hääräsi tämän ympärillä häntä heiluen, hyppi/yritti hyppiä etenkin aluksi (pusuahan se tavoittelee) ja oli haltioissaan aina kun vieras liikahti enemmän tai siirtyi paikasta toiseen.

"Ei enää askeltakaan!"

Meillä siis ei juurikaan käy vieraita (vink vink tutut, tervetuloa vaan :)), joten vieraiden kohtaamista etenkään omassa kodissa ei päästä oikein harjoittelemaan. Onneksi edes ulkona on nyt nähty aika säännöllisesti erästä naapurin naista. Viime kerralla Ronja ei enää yrittänyt hypätä häntä päin! Naapuri on varmaan tullut jossain määrin tutuksi Ronjalle ja hän osaa olla tarpeeksi tylsä Ronjaa kohtaan (eli sopivasti huomioimatta), jottei meidän energiapakkaus innostuisi yhtään lisää.

Sen lisäksi tehtiin seuraavana (eli viime) viikonloppuna kolmistaan reissu Emännän ”kotikotiin”. Siellä tavattiin taas koiravieraasta vähemmän ilahtunut Madde-kissa ja joukko ihmisiä. Ronja sai arvion, että se oli nyt rauhallisemmin kuin edellisellä vierailulla syyskuun lopulla. Ei se siltikään juuri pystynyt rauhoittumaan kylässä. Ronja olisi ollut taas kovasti kiinnostunut Maddesta, joka ei kylläkään lämmennyt Ronjan leikkiyrityksille. Ronja antaa kuitenkin mukavasti Maddelle sen vaatiman tilan (rajoja kokeillen) eikä esim. jahtaa kissaa tms. Kissan tassu iski kerran mutta osumalta vältyttiin.

Ronjan pikku kukkula kotiovella

Autoilu on edelleen stressaavaa, Ronja kuolaa enemmän tai vähemmän. Se käyttäytyy kuitenkin muuten rauhallisesti häkissä eikä koskaan ole äännellyt millään tavoin autoillessa. Menomatkalla se oksensi taas perillä pihassa kolme sekuntia ennen kuin se olisi päässyt pois häkistä takakontista. Ronja ei ollut saanut aamuruokaa ja kokeilin taas auttaisivatko uudenvuodenaattonakin käytetyt vuohenjuuri-valeriaanatabletit, joita mainostetaan myös matkapahoinvointia helpottamaan. Eipä auttaneet. Paluumatkalla R ei kuitenkaan oksentanut perillä autoon eikä myöskään autosta päästyään! Se tosiaan ei yleensä matkan aikana anna ylen vaan vasta kun pysähdytään. Ja useimmiten autoon juuri ennen kuin se pääsisi pois…