Julius

Koirakaveriesittelyyn Ronjan nykyinen sulhanen, salskea 3-vuotias berniuros Julius.

Juliukseen tutustuttiin Emännän työkaverin kautta (jonka koira Julius siis on). Keväällä pidettiin yhteisiä koulutushetkiäkin kolmen koirakon voimin, mutta nykyään niitä on enää hankala toteuttaa koska nämä kaksi vain hinkuvat toistensa luo niin kovasti.

Pari on mukavan tasaväkinen ja sopusuhtainen. Pienemmät tai aremmat koirat usein ahdistuvat Ronjan pidättelemättömästä energiasta, tosin ei Juliuskaan jaksa Ronjaa paljon tuntia suurempaa annosta kerrallaan :) Meidän musta salama kun on kovakuntoinen neiti ja provosoi taitavasti muutkin juoksemaan/ painimaan/ mihin milloinkin.

Tilan riittäessä Ronjan vinttikoiramainen puoli pääsee esiin ja Julius vain yrittää pysytellä kintereillä tai jää suosiolla maahan läähättämään ja odottamaan seuraava singahdusta ohi. Edelliset tapaamiset pelloilla ovat menneet vauhdikkaissa merkeissä. Pienemmässä tilassa tai remmissä touhu menee helposti painimiseksi ja Juliuksen hormonit hyrräävät helpommin. Se mielellään vähän yrittäisi narttuja..
Julius on tähän mennessä ensimmäinen ja ainut uros jolle Ronja ärähtää selkään yrittämisestä. Minusta on hassua ettei Ronja koirapuistossa osaa sanoa nylkyttäjille mitään.

Meille on sattunut mukavasti kun Ronjalle on aina löytynyt koirakavereita lähistöltä, edellisessä paikassahan sillä oli poikakavereina rottweiler Topi ja naapurin mäyräkoirasekoitus Oiva ja tyttökaverina vähän lenkillä tavatu lapinkoirasekoitus Friidu. Miten muuten ne kaverit onkin aina poikia?

Nyt ykköskaveri Julius asuu vain muutaman kilometrin päässä ja peltoja riittää!

Ronjan kesä

... on mennyt ilman päivityksiä, hups vaan.

Ajattelin esitellä kuvakollaasia menneeltä kesältä, yritetään sillä orientoitua bloggailemaan vähän ahkerammin.

Toukokuussa käytiin Emännän kotosalla:

Madde

Lenkillä nykyisillä kotinurkilla

Tässä välissä oli juhannus, josta nyt ei ole hyviä koirakuvia. Juhannus vietettiin ystävien kanssa erään järven rannalla tilavassa ympäristössä ja Ronja sai liikuskella vapaasti. Ei raukka oikein osannut rauhoittua vieraassa paikassa sisälläkään, ja kun oli mukana vielä Ronjalle uusia ihmisiäkin!

Heinäkuussa Emännän kotinurkilla

Madde maistelee Ronjan eväspussilla

Nähtiin kans Hippis ja Lilli

.. sekä Kaapo-pentu

Heinäkuussa sain sitten Ronjan opetettua uimaan! Aikaisemmin se tykkäsi kyllä plutata vedessä joka oli maksimissan vatsaan asti. Heti jos jalat ei meinanneet yltää se otti pakkia ja yleensä haukkuikin. Heinäkuun alussa Hippu ja Lilli vielä todistivat edellä kuvattua käytöstä mutta kuten kuvissa näkyy, nyt Ronja hakee vaikka keppiä ja palloa kaukaakin, ta-daaa! Ja jos itse olen uimassa niin Ronja saa "pelastaa mua". Eli mä uin karkuun ja Ronja tulee perässä, ojennan sille dummyn jolla se vetää mua sitten rantaan yhdessä uiden.
Kuvat lähijärveltä jossa on kesällä Ronjan kanssa käyty.

Ronjamoottori

Tässä vaan on jotain taiteellista

"Heitä jo!"

Puoliluppa

Ja sit vielä jotain:

Yksin koirapuistossa

Autoilussa on kans tapahtunut huima edistys. Toukokuun kotiseutureissulla se vielä menomatkalla oksensi kaksiko kertaa..? Sain työkaverilta (jonka berniuros on muuten Ronjan uusi paras kaveri) D.A.P-suihkeen jämät jota sitten kokeiltiin autoillessa. Liekö se auttanut vai ikä vai mikä, mutta sen jälkeen autoilu on sujunut koko ajan paremmin ja nykyään Ronja hyppää niin takapenkille kuin -luukkuunkin ilman sen suurempaa taistelua/maanittelua eikä se maiskuttele tai kuolaa matkalla.

Taas vuosipäivä

Tasan vuosi sitten, viimeinen heinäkuuta, Ronja saatiin kovan odotuksen jälkeen Suomeen!

Tämä tylsä postaustynkä olkoon nyt edes pieni elon pilkahdus blogissa, parempi tilannepäivitys on ollut suunnitteilla jo pitkään, kun saataisiin toteutuskin joskus onnistumaan...

Todisteeksi siitä, että Ronja edelleen voimissaan porskuttaa, laitettakoon rantatunnelmia reissulta:

Dognappauksen vuosipäivä

Eli 8.5.2011 Ronja tassutteli elämäämme!
Tai todenmukaisesti kerrottuna Emäntä bongasi kadulla juoksentelevan pikkupennun ja nappasi sen syliinsä, jonka jälkeen seuraavina päivinä lähtikin iso pyörä liikkeelle, jonka seurauksena Ronjaa on riepoteltu Tveristä Pietarin kautta Suomeen, jossa se on viettänyt viimeiset 9 kuukautta vihdoinkin tasaantuvaa kotikoiran elämää.

Kamera on jo löytynyt muuttolaatikoista, koitan vielä viritellä sen käyttöön joku päivä niin tulisi taas uutta kuvamateriaalikin.

Uusia tuulia

Ronjan elämässä on ollut viimeaikoina vipinää, mistä kertonee myös Emännän pysähtynyt päivitystahti.

• Juoksut siis alkoi maaliskuun alussa ja päättyi sitten joskus kuun loppuun mennessä. Ronja oli niiden aikaan huomattavasti rauhallisempi ja etenkin alussa aika hämmentynyt. Loppuvaiheilla tuttuja ronskimpia piirteitä oli taas havaittavissa, mutta jotkut pölhöilyt on loppuneet kokonaan juoksujen jälkeen. Seuraavaksi pitäisi kysellä eläinlääkäreiltä koska on sopiva aika leikata.

• Koiraparka oli tuskin ehtinyt toipua kummista tuntemuksistaan kun ihmiset alkoi touhuta kummia eli valmistella taas muuttoa. Tavaroiden pakkailu ja häviäminen hermostutti Ronjaa ja olen tässä huolestuneena seuraillut antaako silloisella antibioottikuurilla talttunut demodikoosi merkkejä itsestään. Ronja on nimittäin taas rapsutellut itseään jonkin verran, muuten se ei sitä juuri tee. Karvattomia laikkuja ei ole vielä ilmennyt, voikohan se mennä ohi ihan vaan sillä, että tilanne taas tasoittuu (ts. stressitekijä poistuu)?

• Ja mitä tekeekään neuvokas pieni koira, kun isi ja äiti hylkää tyhjään asuntoon (jossa oli kyllä koiralle pari mattoa ja omat pedit!) ja häipyy pakettiautollinen tavaraa mukanaan? No, lähtee tietysti perään. Muuttopäivän iltana kun hain Ronjaa melkein täysin tyhjennetystä entisestä asunnostamme sain naapureilta kuulla, että tämä sankari oli juoksennellut pitkin pihoja ajasta päätellen pian lähtömme jälkeen. Onneksi se oli mennyt kutsusta kiemurtelemaan naapureiden jalkoihin, jotka olivat sitten teljenneet Ronjan takaisin tyhjään tyrmäänsä. Asunnon ovi oli ollut siis sepposen selällään. Pako mahdollistui sillä, että etevä neiti osaa sujuvasti tähdätä ovenkahvoihin (kokokaan ei ole ongelma) ja riehua itseäänkin päin aukeavan oven auki. Lisäksi asunnon ulko-oven lukossa oli sellainen ongelma, että sen sai aina auki suoraan kahvasta. Eli sitä lukonnipukkaa ei tarvinnut koskaan vääntää. Ei Ronjakaan sentään niin etevä ole, että se olisi oikein toimivan lukon räplännyt auki.
  No, kaikeksi onneksi äiskä tuli kuitenkin myöhemmin hakemaan eikä jättänytkään heitteille!
  Ja kiitos vielä ihanille naapureille, jotka bongasivat Ronjan ja toimittivat turvallisempaan ympäristöön!

• Nyt ollaan sitten toista viikkoa asetuttu uuteen kotiin, Ronjakaan ei ole valittanut. Täältä löytyy upeita metsäpolkuja seikkailtavaksi ja käytiinpä jo nuuskimassa 5km:n päässä sijaitseva lähin koirapuistokin. Takapihan aitaushanke on vireillä niin että Ronja pääsisi siitä sitten joskus (ehkä lähiviikkoina) nauttimaan. Etuoven edessä se nyt jo ensihätään täälläkin patsastelee mielellään.

Toukokuun ajan Emäntä on vielä ylikiireistetty, mutta katsotaan josko Ronjasta kuuluisi sen jälkeen taas edes vähän useammin.