Vuodenvaihdetta

Ronja vietti siis joulunajan koirahoitolassa, koska Isäntä ja Emäntä karkasivat suomenlahden toiselle puolelle. Hoitolasta ei jäänyt kovin hyvä kuva. Tiesimme, että se lienee stressaava ympäristö Ronjalle eikä se luultavasti pysty juuri rauhoittumaan siellä. Kismittää etenkin, että en nyt saanut edes kunnolla tietää miten hoitojakso meni. Ronjan haku tapaninpäivän iltana oli päivän reissaamisen jälkeen aika hätäinen keikka ja koira tietysti pyöri villinä ympärillä ääni käheänä. En siis saanut hakutilanteessa kunnolla haastatelluksi Ronjan luovuttanutta poikaa, enkä ollut varma kuinka paljon hän tiesi hoitokoirista. Seuraavana päivänä soitin vielä hoitolan isännälle, jolla ei ollut kaksista informaatiota kerrottavana. Nuoriso oli kuulemma hoitanut koirien ruokkimisen. Hän lupasi jättää soittopyynnön pojalle, mutta sieltä ei kukaan ole vielä soittanut vaikka muistuttelin asiasta tekstiviestilläkin taas seuraavana päivänä. Enpä siis tiedä millaista palvelua olen saanut (= miten koiraa hoidettiin) eikä ole mitään intoa käyttää samaa paikkaa uudestaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla vähän miten koira on käyttäytynyt ja ainakin tietää mitä se siellä söi(!) ja millä ruokahalulla ja pysyikö maha normaalina.
Ärr!

No, Ronja on ollut tietysti onnellinen taas kotona ja pari päivää se taisi olla vähän rauhallisemmin ja palautua oudosta reissustaan.

Autoilua varten hankittua häkkiä on syksyn mittaan pidetty sisällä, jotta Ronja tottuisi siihen. Nyt siitä vihdoin tulikin nukkumapaikka, johon Ronja hakeutuu itsekin! Pehmeä peitto auttanee asiaa.

Nyt sitten vietetään jännityksellä uudenvuodenaattoa ja katsotaan Ronjan reaktiota raketteihin ja paukkeeseen. Tähän asti se on ollut sisällä juuri välittämättä pikkuhiljaa kiihtyvästä paukuttelusta. Käytimme sen pitkällä lenkillä iltapäivällä, jotta pärjäiltäisiin ilta aika pitkälle sisällä. Jossain vaiheessa pitänee pyörähtää ulkona, saa nähdä miten sujuu. Ihmiset ovat tietysti illan kotona, että saataisiin sellainen ainakin siedettävä kokemus uudenvuodenvaihteesta ilman suurempia traumoja.

Siellä pitkällä lenkillä muuten vilahteli tällainen maan päälle laskeutunut ufokin:

Hyvää uutta vuotta 2012!

Ensilumikuvia

Taas oli ajatuksena kirjoittaa kuun vaihteen tienoillakin mutta toisin kävi. Eipä tässä ole arkea kummempaa ollutkaan.

Arkikin on tainnut vähän rauhoittua ja parin edellisen hävityskertomuksen jälkeen tällä kertaa ei olekaan tuhoraportteja! Hihnakäytös on taas rauhoittunut ja pitkän liinankaan kanssa se ei aina saa hullunkohtaustaan. Lisäksi olen itse kokenut tässä kuukauden sisällä eräänlaisen ahaa-elämyksen Ronjan ja sen käytöksen suhteen. Ei tuo tosiaan taida paha koira olla, se on vain kehitellyt ihmisten kannalta ikäviä toimintamalleja, joita nyt yritetään ajan kanssa johdonmukaisesti muokata paremmiksi.

Viimeinen treenikerta jäi valitettavasti välistä kun Emäntä sairastui. Ronjan kohokohtia ovat varmaan leikkihetket Topin kanssa (Topi esitelty syyskuussa), ollaan taas poikkeiltu Topin luona vähän tiuhemmin. Tätä parivaljakkoa on kyllä hauska seurata. Ronja höykyttää Topia edelleen ja pitää huolen siitä, että vauhtia riittää.

Yritin tuossa marraskuun lopulla eräällä lenkillä räpsiä Ronjasta vauhdikkaita kuvia ensilumen kirkastamissa maisemissa, jotka ovat tällä hetkellä vain muisto. Nyt liukastellaan peilijäällä, joka sekin sulanee vielä.

Joulun Ronja muuten viettää koirahoitolassa, mutta siitä sitten lähemmin...

Ja kuvakollaasia:

Treenejä ja tuhoja

Olemme siis käyneet nyt viisi kertaa treeneissä eräällä hallilla samalla kouluttajalla, josta kirjoitin viimeksi. Treeneissä tehdään kaikennäköistä, niin agilityä kuin rallytokoa. Ja siedätytään tietysti muiden koirien läsnäoloon. Ronjan kohdalla haaste viimeisessä on lähinnä ymmärtää, että kaikkien koirien kanssa ei pääse leikkimään vaan pitäisi osata keskittyä ohjaajaan vaikka lähellä olisikin muita koiria.

Matot saa nykyään kyytiä

Tiistaina oli edelliset treenit ja onnistumisen riemu oli suuri, kun Ronja meni jo hienosti vauhdilla peräkkäin hyppyesteen ja putken, putkeen ollaan tutustuttu parina edellisenä kertana namittamalla. Se oli jopa suoritusten ajan ilman hihnaa, kokeiltiin sitä ensimmäistä kertaa. Uutena juttuna tuli puomi, jolle se pyrki itse aika vauhtia parin harjoitusnamituksen jälkeen. Toinen paikalla ollut treenaaja kehui Ronjan nopeutta ja rohkeutta. Tuli sellainen olo, että tää on meidän juttu.

No, ei jotain hyvää ettei huonoakin. Tiistain riemut latistui heti keskiviikkoaamuna. Minulla ei ollut töitä ja heräsinkin siihen, kun Ronja pyrki olkkarista pois, mutta ei päässyt, koska olkkarin ovi on eteisestä teljetty. Eli heräsi ajatus, mitä hittoa koira tekee tuolla puolen. Ronja oli murtautunut keittiön kautta olkkariin sen jälkeen kun Isäntä oli lähtenyt töihin. Olkkarissa odottaa kadotus: tietokonepöydällä ollut maljakko on kaadettu ja maljakossa olleet jo kämäiset maksaruohot revitty ja levitetty matolle. Maljakossa ollut vähäinen vesi on kaatunut kohtuu tärkeiden papereiden päälle, jotka on lattialla. Niitä se ei sentään onneksi ollut repinyt. Mun vanhat mutta aktiivisessa käytössä olleet silmälasit on nekin järsittyinä lattialla. Ronja on jo jokusen kerran juoksennellut ne suussa, käynyt siis pöllimässä pöydältä. Sinänsä oli vain ajan kysymys koska se ehtii pureskelemaan ne. Onneksi mulla on toiset uudemmat lasit, etten jää kärvistelemään ilman.

Silmälasit Ronjan käsittelyn jälkeen

Ronjan irtiolot on vaihtuneet 15 m:n liinaan, jonka hankin tässä viikko-pari sitten. Hyökkäilyt jatkuu silti: heti kun sillä on tilaa ja vauhtia niin on tosi kiva syöksyillä ja hyppiä vauhdista ihmistä päin ilman hampaita tai hampaiden kera. Ainakin jollei ole parempaa tekemistä. Otin eilen pitkästä aikaa pallon mukaan lenkille ja siinä vaiheessa kun olimme metsässä ja annoin Ronjalle pitkän liinan, annoin sille myös pallon ja kas, kun on jotain muuta tekemistä, ei tarvitse kiusata ihmistä!


Pakko taas kertoa kasvukehitystä kun sain aikaiseksi mittailtua: säkäkokeus on jo 60cm ja paino 27kg.

Lokakuun raportti

Tuhoja vol. 1

Jos annoin edellisessä kirjoituksessa ymmärtää, että meillä sujuu jo paremmin, niin suunta kääntyi heti sen jälkeen. Ronja alkoi varastella entistä monipuolisemmin tavaroita niin kirjahyllystä, tietokonepöydältä kuin keittiön tasoiltakin. Peti sai kärsiä melkoiset vahingot, kun Ronja on repinyt siihen reikiä ja hampaanjälkiä useampaan kohtaan. Ronja alkoi myös hyppiä etenkin minulle hihnassakin hanakasti käsiä purren, mustelmat oli melkoiset. Huoneisiin pääsyä on täytynyt rajoittaa, esimerkkinä tästä se, että keittiö päätettiin sulkea sen jälkeen, kun Ronja oli erään saunomisen aikana hakenut keittiöveitsen ja mutusti sen kahvaa tyytyväisenä. Onneksi se ei ollut satuttanut itseään terään. Kirjahyllyn alimmat hyllyt on peitetty isolla pahvilla ja yksin jäädessään Ronja saa olla vain eteisessä, jossa ei ole pahemmin mitään tuhottavaa.

Tuhoja vol. 2

Ronjalle oli myös muuton jälkeen tämän parin kuukauden aikana ilmestynyt pikkuhiljaa karvattomia, myöhemmin keskeltä punoittavia läikkiä ihoon, niitä alkoi olla jo monessa paikkaa ja paikoin ärtyneitäkin. Suurin oli vasemmassa kyynärvarressa ja pahimmillaan keskeltä rikki ja vuotava. Nähtävästi ne myös kutisivat jonkin verran. Eläinlääkäri, jolla aiemmin kävimme, ehdotti eliminaatiodieettiä ja ajattelin ensin itsekin, että iho-ongelmat johtuvat ruoka-aine allergiasta tai jostain vastaavasta ja vaihdoin kuivaruoan toiseen.

Läikkä rinnassa

Kaiken tämän keskellä mietimme hiukset harmaina, että mitä tässä nyt auttaa tehdä ja päätimme kääntyä kouluttajan puoleen. Nyt sitten yritetään saada koiralta kierroksia alas, palkita oikeasta käytöksestä ja jättää huomiotta ei-toivottu, tarjota raakoja luita ym. purtavaa ja tekemistä. Ruokintaan on lisätty lihaa, jota suunnittelin jo aikaisemmin, ja ne em. luut. Barffaajaksi en ole kuitenkaan innostumassa, koska näen sen vaivalloiseksi, vaikka minulle on muuta vakuutettu. Niin, ja ne kattilankannet ja muut vastaavat keinot on jätetty kokonaan pois.

Läikkä ylähuulessa

Kävimme myös toisella eläinlääkärillä, joka otti raapenäytteen paljaista kohdista ja Ronjaltahan löytyi sikaripunkki. Se ei leviä aikuiselta koiralta toiselle, vain pennut saavat sen emoltaan. Saimme antibioottikuurin ihoa helpottamaan ja ohjeet seurata tilanteen kehittymistä. Nuorilla koirilla sikaripunkkia ei automaattisesti hoideta, vaan katsotaan saako koira itse häädettyä sen ja jos ei, niin sitten tulee varsinainen lääkitys kehiin.

Siinä siis ehkä ainakin osasyy käytökselle: keljuttaahan se, jos kaikki ei ole kunnossa. Nyt kuuri on syöty ja läikät ovat paremman näköisiä, karvan takaisin kasvuakin on jo havaittavissa.

Lenkkeilyn puremiskohtauksiin otettiin avuksi nyloninen kuonokoppa, jolla estetään mahdollisuus purra, mutta koira saa kuitenkin otettua namin joten palkkaaminen on mahdollista. Sitä on nyt käytetty tarpeen mukaan: jos Ronja alkaa purra hihnassa, se saa naamarin päähän ja irti ollessa sillä on pääsääntöisesti pidetty naamaria joka tapauksessa. Olen myös kokeillut irtipitoa ilman naamaria vaihtelevin tuloksin: joku kerta se ei pure ollenkaan, syöksyilee vaan viereistä ja

Herkku-kong

joskus päinkin ja toisella kertaa se saattaa käydä täysillä haastamaan (=puremaan kättä). Vaikka pureminen sattuu, se on kuitenkin kouluttajan mukaan vain leikkiä eikä aggressiivista. Kouluttaja näki vihdoin mistä puhutaan, kun viime kerralla hallitreeneissä, jotka aloitettiin Ronjan kanssa toissaviikolla, Ronjalla meni yli ja se alkoi taas purra ja hyppiä. Nämä tilanteet nyt siis vain yritetään välttää. Ja nähtävästi opettaa Ronjalle malttia ja itsehillintää jollain keinolla.

Ronja sai taas pihikset kaveriksi, kun Elisan poppoo teki pienen vierailun täällä päin liikkuessaan. Käytiin eräällä niityntapaisella, jonka löysin tässä parin viikon sisään. Kolmikko painelikin taas kovaa vauhtia. Siellä on ollut hyvä pitää koiraa irti, kuin muita kulkijoita ei näytä oikein koskaan olevan. Olemmekin vaihtaneet oikeastaan metsän tähän niittyyn, ainakin silloin, kun haluan pitää Ronjaa irti.

Matkailua

Ronja löysi takkapuun...

Emäntä on laiskistunut kirjoittamaan alkuinnostuksen jälkeen ja blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Pentukurssi on käyty ja ajatuksissa on etsiä jokin uusi ryhmä, jossa jatkaa ohjattua kouluttautumista.

24.-25.9. Ronja kävi esittäytymässä Emännän perheelle ja häiritsi Madde-kissan arkea, kissaparka joutui vahtimaan silmä kovana koiraa koko vierailun ajan. Samaisella reissulla näimme myös Emännän kaverin Elisan laumoineen (=avokki ja kaksi tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa). Kävimme metsässä lenkillä, jotta koirilla on tilaa tutustua toisiinsa ja jottei matkan varrelle osuisi häiriötekijöitä. Ennen matkan jatkamista Elisa opasti vielä jäljen tekemistä ja tehtiin Ronjankin kanssa pari harjoitusta.

Ronja ja pihikset Lilli ja Hippu vauhdikkaina

Madde

Autoilu sujuu kohtalaisesti. Ronja on nätisti farmarin takaluukussa omassa häkissään, ei melua tai riehu mutta tuntuu kuitenkin stressaavan matkustusta: se kuolaa jonkin verran. Aikaisemmin se on matkustanut enemmän takapenkillä valjaisiin turvavyötettynä. Ja tietysti myös kuorma-auton etupenkillä valjaissa niin ikään, siitä löytyy juttua ja kuvia elokuun kirjoituksissa. Autoon menokaan ei ole se kivoin juttu, sitä tarvitsisi treenata. Häkistä se tosin sai ikävän kokemuksen, kun esittelymatkalla mennessä melkein perillä teimme ylimääräisen pysähdyksen eikä koira päässyt ulos: Se oksensi häkkiin tuon pysähdyksen aikana kun en ollut paikalla.

Lähimetsässä lenkillä

Kotiopiskelu jatkuu. Ronja hyppii jo vähemmän ja on hyppimättäkin kun isäntäväki tulee kotiin. Lisäksi olen huomannut, että ulkona vapaana ollessa ilmennyt riehuhyppiminen pysyy kurissa kun Ronjalla on jotain tekemistä: toinen koira tai useampi, joiden kanssa leikkiä tai sitten pallo, jota sille välillä heittelee ja jota se saa kantaa onnessaan. Olemmekin tehneet onnistuneita pätkiä ilman hihnaa pallon avulla.

Sisällä tehokkaana toiminnanpysäyttäjänä toimivat kattilankannet, jotka vihdoin otettiin käyttöön kun mikään vähempi ei riittänyt. Niiden ääni on tarpeeksi epämiellyttävä, kaiken pienemmän se sivuutti viimeistään muutaman kerran äänen kuultuaan.

Ronjan mielileikki sisällä lienee (omien hullunpuhtien lisäksi) etsiminen. Se on opetettu etsimään eripuolille asuntoa levitetty ruoka. Lisäksi leikimme niin, että Ronjan pitää odottaa paikallaan kun käyn piilottamassa jonkin lelun. Sitten se saa etsi-käskyn, ampaisee matkaan, lelun löydettyään se retuuttaa lelun lähistölle ja pienen vetoleikin jälkeen harjoitellaan samaan syssyyn vielä irti-käskyä, joka onnistuu tällaisessa tilanteessa oikein hyvin kun siitä saa makupalan. Tositilanteessa, siis esim. sukkavarkaan yllätettyä, käsky ei valitettavasti toimi yhtä hyvin…

Nätisti pallon kanssa