Match Show

Ronja debytoi tänään match show'ssa ja sai ensimmäiseltä kierrokselta punaisen nauhan sekä nappasi lopulta monirotuisten kehästä toisen sijan.

Erittäin positiivista oli, että Ronja käyttäytyi mallikkaasti kehässä eikä mennyt ylikierroksille ikävin seurauksin. Jännitävintä oli alkaako Ronja hyppiä hampaat edellä päin kun juoksutan sitä toisten koirien läheisyydessä :) Nakkipalat ei onneksi yleensä petä.

Ihan hauska kokemus, ehkä joskus uudestaan!

Julius

Koirakaveriesittelyyn Ronjan nykyinen sulhanen, salskea 3-vuotias berniuros Julius.

Juliukseen tutustuttiin Emännän työkaverin kautta (jonka koira Julius siis on). Keväällä pidettiin yhteisiä koulutushetkiäkin kolmen koirakon voimin, mutta nykyään niitä on enää hankala toteuttaa koska nämä kaksi vain hinkuvat toistensa luo niin kovasti.

Pari on mukavan tasaväkinen ja sopusuhtainen. Pienemmät tai aremmat koirat usein ahdistuvat Ronjan pidättelemättömästä energiasta, tosin ei Juliuskaan jaksa Ronjaa paljon tuntia suurempaa annosta kerrallaan :) Meidän musta salama kun on kovakuntoinen neiti ja provosoi taitavasti muutkin juoksemaan/ painimaan/ mihin milloinkin.

Tilan riittäessä Ronjan vinttikoiramainen puoli pääsee esiin ja Julius vain yrittää pysytellä kintereillä tai jää suosiolla maahan läähättämään ja odottamaan seuraava singahdusta ohi. Edelliset tapaamiset pelloilla ovat menneet vauhdikkaissa merkeissä. Pienemmässä tilassa tai remmissä touhu menee helposti painimiseksi ja Juliuksen hormonit hyrräävät helpommin. Se mielellään vähän yrittäisi narttuja..
Julius on tähän mennessä ensimmäinen ja ainut uros jolle Ronja ärähtää selkään yrittämisestä. Minusta on hassua ettei Ronja koirapuistossa osaa sanoa nylkyttäjille mitään.

Meille on sattunut mukavasti kun Ronjalle on aina löytynyt koirakavereita lähistöltä, edellisessä paikassahan sillä oli poikakavereina rottweiler Topi ja naapurin mäyräkoirasekoitus Oiva ja tyttökaverina vähän lenkillä tavatu lapinkoirasekoitus Friidu. Miten muuten ne kaverit onkin aina poikia?

Nyt ykköskaveri Julius asuu vain muutaman kilometrin päässä ja peltoja riittää!

Ronjan kesä

... on mennyt ilman päivityksiä, hups vaan.

Ajattelin esitellä kuvakollaasia menneeltä kesältä, yritetään sillä orientoitua bloggailemaan vähän ahkerammin.

Toukokuussa käytiin Emännän kotosalla:

Madde

Lenkillä nykyisillä kotinurkilla

Tässä välissä oli juhannus, josta nyt ei ole hyviä koirakuvia. Juhannus vietettiin ystävien kanssa erään järven rannalla tilavassa ympäristössä ja Ronja sai liikuskella vapaasti. Ei raukka oikein osannut rauhoittua vieraassa paikassa sisälläkään, ja kun oli mukana vielä Ronjalle uusia ihmisiäkin!

Heinäkuussa Emännän kotinurkilla

Madde maistelee Ronjan eväspussilla

Nähtiin kans Hippis ja Lilli

.. sekä Kaapo-pentu

Heinäkuussa sain sitten Ronjan opetettua uimaan! Aikaisemmin se tykkäsi kyllä plutata vedessä joka oli maksimissan vatsaan asti. Heti jos jalat ei meinanneet yltää se otti pakkia ja yleensä haukkuikin. Heinäkuun alussa Hippu ja Lilli vielä todistivat edellä kuvattua käytöstä mutta kuten kuvissa näkyy, nyt Ronja hakee vaikka keppiä ja palloa kaukaakin, ta-daaa! Ja jos itse olen uimassa niin Ronja saa "pelastaa mua". Eli mä uin karkuun ja Ronja tulee perässä, ojennan sille dummyn jolla se vetää mua sitten rantaan yhdessä uiden.
Kuvat lähijärveltä jossa on kesällä Ronjan kanssa käyty.

Ronjamoottori

Tässä vaan on jotain taiteellista

"Heitä jo!"

Puoliluppa

Ja sit vielä jotain:

Yksin koirapuistossa

Autoilussa on kans tapahtunut huima edistys. Toukokuun kotiseutureissulla se vielä menomatkalla oksensi kaksiko kertaa..? Sain työkaverilta (jonka berniuros on muuten Ronjan uusi paras kaveri) D.A.P-suihkeen jämät jota sitten kokeiltiin autoillessa. Liekö se auttanut vai ikä vai mikä, mutta sen jälkeen autoilu on sujunut koko ajan paremmin ja nykyään Ronja hyppää niin takapenkille kuin -luukkuunkin ilman sen suurempaa taistelua/maanittelua eikä se maiskuttele tai kuolaa matkalla.

Taas vuosipäivä

Tasan vuosi sitten, viimeinen heinäkuuta, Ronja saatiin kovan odotuksen jälkeen Suomeen!

Tämä tylsä postaustynkä olkoon nyt edes pieni elon pilkahdus blogissa, parempi tilannepäivitys on ollut suunnitteilla jo pitkään, kun saataisiin toteutuskin joskus onnistumaan...

Todisteeksi siitä, että Ronja edelleen voimissaan porskuttaa, laitettakoon rantatunnelmia reissulta:

Dognappauksen vuosipäivä

Eli 8.5.2011 Ronja tassutteli elämäämme!
Tai todenmukaisesti kerrottuna Emäntä bongasi kadulla juoksentelevan pikkupennun ja nappasi sen syliinsä, jonka jälkeen seuraavina päivinä lähtikin iso pyörä liikkeelle, jonka seurauksena Ronjaa on riepoteltu Tveristä Pietarin kautta Suomeen, jossa se on viettänyt viimeiset 9 kuukautta vihdoinkin tasaantuvaa kotikoiran elämää.

Kamera on jo löytynyt muuttolaatikoista, koitan vielä viritellä sen käyttöön joku päivä niin tulisi taas uutta kuvamateriaalikin.