Kyläilyä

Ronjan maailma on ehkä taas vähän avartunut, kun sen supersosiaalisella (heh) isäntäpariskunnalla kävi ensimmäinen yövieras helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Odotetusti Ronja oli yltiöinnoissaan vieraasta: se hääräsi tämän ympärillä häntä heiluen, hyppi/yritti hyppiä etenkin aluksi (pusuahan se tavoittelee) ja oli haltioissaan aina kun vieras liikahti enemmän tai siirtyi paikasta toiseen.

"Ei enää askeltakaan!"

Meillä siis ei juurikaan käy vieraita (vink vink tutut, tervetuloa vaan :)), joten vieraiden kohtaamista etenkään omassa kodissa ei päästä oikein harjoittelemaan. Onneksi edes ulkona on nyt nähty aika säännöllisesti erästä naapurin naista. Viime kerralla Ronja ei enää yrittänyt hypätä häntä päin! Naapuri on varmaan tullut jossain määrin tutuksi Ronjalle ja hän osaa olla tarpeeksi tylsä Ronjaa kohtaan (eli sopivasti huomioimatta), jottei meidän energiapakkaus innostuisi yhtään lisää.

Sen lisäksi tehtiin seuraavana (eli viime) viikonloppuna kolmistaan reissu Emännän ”kotikotiin”. Siellä tavattiin taas koiravieraasta vähemmän ilahtunut Madde-kissa ja joukko ihmisiä. Ronja sai arvion, että se oli nyt rauhallisemmin kuin edellisellä vierailulla syyskuun lopulla. Ei se siltikään juuri pystynyt rauhoittumaan kylässä. Ronja olisi ollut taas kovasti kiinnostunut Maddesta, joka ei kylläkään lämmennyt Ronjan leikkiyrityksille. Ronja antaa kuitenkin mukavasti Maddelle sen vaatiman tilan (rajoja kokeillen) eikä esim. jahtaa kissaa tms. Kissan tassu iski kerran mutta osumalta vältyttiin.

Ronjan pikku kukkula kotiovella

Autoilu on edelleen stressaavaa, Ronja kuolaa enemmän tai vähemmän. Se käyttäytyy kuitenkin muuten rauhallisesti häkissä eikä koskaan ole äännellyt millään tavoin autoillessa. Menomatkalla se oksensi taas perillä pihassa kolme sekuntia ennen kuin se olisi päässyt pois häkistä takakontista. Ronja ei ollut saanut aamuruokaa ja kokeilin taas auttaisivatko uudenvuodenaattonakin käytetyt vuohenjuuri-valeriaanatabletit, joita mainostetaan myös matkapahoinvointia helpottamaan. Eipä auttaneet. Paluumatkalla R ei kuitenkaan oksentanut perillä autoon eikä myöskään autosta päästyään! Se tosiaan ei yleensä matkan aikana anna ylen vaan vasta kun pysähdytään. Ja useimmiten autoon juuri ennen kuin se pääsisi pois…

Lumessa taas

Nyt kun on saatu jo vähän reilummin lunta, niin Ronja on paljastanut lumikoiran luonteensa. Se kahlailee mielellään ja haistelee pää hangen alla lumen kätkemiä aarteita. Tämäkin postaus saa nyt nojata kuviin.

Lisäksi viiemaikkoina on saatu uusi kaveri. Aikaisemmin talvella törmättiin kerran metsässä vähän Ronjaa nuorempaan, saman kokoluokan sekaroituiseen Friidu-koiraan. Koirat saivat silloin temmeltää aikansa. Nyt viime päivinä on satuttu usein lenkillä vastakkain Friidun kanssa ja tytöistä on tullut hyvät (paini)kaverit.

Kuvat nyt on laadultaan paikoin mitä on, mutta vauhtia riitti. Ronja ei muuten tunnu palelevan ulkona lyhyestä karvasta huolimatta. Pelkäsin vähän palelemista, mutta hyvä näin!

Aktivoituminen

Kallioilla järvimaisemassa

Ronja selvisi ilman rakettitraumoja, osansa auttoivat varmaan vuohenjuuri- ja valeriaanatabletit, joita kouluttaja syksyllä suositteli Ronjalle. Ronja niitä jonkin aikaan söi, mutta sitten päätin lopettaa jatkuvan käytön ja säästää loput tositilanteisiin. En osaa arvioida niiden vaikutusta silloin, kun R niitä sai päivittäin. Ronja oli mahdollisesti rentoutuneempi pimeillä lenkeillä, joilla se muuten saattoi vähän hötkyillä. Uudenvuoden juhlinnan traumattomuudesta voisin kyllä kiitellä niitä, koska uskon, että muuten Ronja olisi ollut korvat höröllään ja vähintäänkin ihmeissään, nyt se ei ollut sitäkään.

Mutta siis, otsikkoon. Me olemme kunnostautuneet Ronjan aktivoimisessa! Nyt on tullut tavaksi temppuilla jotain päivittäin. Siis harjoitella jotain juttuja sisällä huviksi tai hyödyksi. Kieriminen tuntuu muuten olevan tuskien taival Ronjalle, pikkuhiljaa tulosta kohti... Ronjalta on aina vaadittu tiettyjä asioita tietyissä tilanteissa (esim. sen täytyy odottaa lupaa kulkea ulos avonaisesta oviaukosta  lenkille lähtiessä) ja niitä se osaakin jo hienosti. (Jotain positiivista :)) Nyt ollaan panostettu esimerkiksi rauhallisuuteen kun ihmiset tulee kotiin, harjoitukset alkaa tuottaa tulosta. Ronja komennetaan maahan ja palkitaan ja se osaakin jo tarjota maahanmenoa itse vaikka häntä meinaa irrota innostuksesta.

Meidän pieni ja viaton

Lenkkeilyn yhteyteen ollaan myös alettu yhdistää isännän/emännän etsintää. Saapahan pientä amatöörimaista nenätyöskentelyäkin. Jompi kumpi lähtee edeltä ja piiloutuu pihaympäristöön ja Ronja saa sitten etsiä kadonneen. Sillä on aina kova hätä päästä etsimään ja se etsii mielellään: kun Ronja huomaa, että nyt ollaan lähdössä kolmistaan lenkille ja toinen ihminen lähteekin edeltä, se hoputtaa sisällä kovasti, että vauhtia nyt!


Ihmisten tapaamista pitäisi ehdottomasti harjoitella jotenkin. Ronja tykkää niin kovasti kaikista ja siltä löytyy taas sitä innostusta, kokoa ja ponnistusvoimaa antaa pusu vaikka pidemmällekin ihmiselle... Hallittua vieraan kohtaamista vain on hankala järjestää kun ei ole lähellä nakitettavia tuttujakaan.

Vuodenvaihdetta

Ronja vietti siis joulunajan koirahoitolassa, koska Isäntä ja Emäntä karkasivat suomenlahden toiselle puolelle. Hoitolasta ei jäänyt kovin hyvä kuva. Tiesimme, että se lienee stressaava ympäristö Ronjalle eikä se luultavasti pysty juuri rauhoittumaan siellä. Kismittää etenkin, että en nyt saanut edes kunnolla tietää miten hoitojakso meni. Ronjan haku tapaninpäivän iltana oli päivän reissaamisen jälkeen aika hätäinen keikka ja koira tietysti pyöri villinä ympärillä ääni käheänä. En siis saanut hakutilanteessa kunnolla haastatelluksi Ronjan luovuttanutta poikaa, enkä ollut varma kuinka paljon hän tiesi hoitokoirista. Seuraavana päivänä soitin vielä hoitolan isännälle, jolla ei ollut kaksista informaatiota kerrottavana. Nuoriso oli kuulemma hoitanut koirien ruokkimisen. Hän lupasi jättää soittopyynnön pojalle, mutta sieltä ei kukaan ole vielä soittanut vaikka muistuttelin asiasta tekstiviestilläkin taas seuraavana päivänä. Enpä siis tiedä millaista palvelua olen saanut (= miten koiraa hoidettiin) eikä ole mitään intoa käyttää samaa paikkaa uudestaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla vähän miten koira on käyttäytynyt ja ainakin tietää mitä se siellä söi(!) ja millä ruokahalulla ja pysyikö maha normaalina.
Ärr!

No, Ronja on ollut tietysti onnellinen taas kotona ja pari päivää se taisi olla vähän rauhallisemmin ja palautua oudosta reissustaan.

Autoilua varten hankittua häkkiä on syksyn mittaan pidetty sisällä, jotta Ronja tottuisi siihen. Nyt siitä vihdoin tulikin nukkumapaikka, johon Ronja hakeutuu itsekin! Pehmeä peitto auttanee asiaa.

Nyt sitten vietetään jännityksellä uudenvuodenaattoa ja katsotaan Ronjan reaktiota raketteihin ja paukkeeseen. Tähän asti se on ollut sisällä juuri välittämättä pikkuhiljaa kiihtyvästä paukuttelusta. Käytimme sen pitkällä lenkillä iltapäivällä, jotta pärjäiltäisiin ilta aika pitkälle sisällä. Jossain vaiheessa pitänee pyörähtää ulkona, saa nähdä miten sujuu. Ihmiset ovat tietysti illan kotona, että saataisiin sellainen ainakin siedettävä kokemus uudenvuodenvaihteesta ilman suurempia traumoja.

Siellä pitkällä lenkillä muuten vilahteli tällainen maan päälle laskeutunut ufokin:

Hyvää uutta vuotta 2012!

Ensilumikuvia

Taas oli ajatuksena kirjoittaa kuun vaihteen tienoillakin mutta toisin kävi. Eipä tässä ole arkea kummempaa ollutkaan.

Arkikin on tainnut vähän rauhoittua ja parin edellisen hävityskertomuksen jälkeen tällä kertaa ei olekaan tuhoraportteja! Hihnakäytös on taas rauhoittunut ja pitkän liinankaan kanssa se ei aina saa hullunkohtaustaan. Lisäksi olen itse kokenut tässä kuukauden sisällä eräänlaisen ahaa-elämyksen Ronjan ja sen käytöksen suhteen. Ei tuo tosiaan taida paha koira olla, se on vain kehitellyt ihmisten kannalta ikäviä toimintamalleja, joita nyt yritetään ajan kanssa johdonmukaisesti muokata paremmiksi.

Viimeinen treenikerta jäi valitettavasti välistä kun Emäntä sairastui. Ronjan kohokohtia ovat varmaan leikkihetket Topin kanssa (Topi esitelty syyskuussa), ollaan taas poikkeiltu Topin luona vähän tiuhemmin. Tätä parivaljakkoa on kyllä hauska seurata. Ronja höykyttää Topia edelleen ja pitää huolen siitä, että vauhtia riittää.

Yritin tuossa marraskuun lopulla eräällä lenkillä räpsiä Ronjasta vauhdikkaita kuvia ensilumen kirkastamissa maisemissa, jotka ovat tällä hetkellä vain muisto. Nyt liukastellaan peilijäällä, joka sekin sulanee vielä.

Joulun Ronja muuten viettää koirahoitolassa, mutta siitä sitten lähemmin...

Ja kuvakollaasia: