Lumessa taas

Nyt kun on saatu jo vähän reilummin lunta, niin Ronja on paljastanut lumikoiran luonteensa. Se kahlailee mielellään ja haistelee pää hangen alla lumen kätkemiä aarteita. Tämäkin postaus saa nyt nojata kuviin.

Lisäksi viiemaikkoina on saatu uusi kaveri. Aikaisemmin talvella törmättiin kerran metsässä vähän Ronjaa nuorempaan, saman kokoluokan sekaroituiseen Friidu-koiraan. Koirat saivat silloin temmeltää aikansa. Nyt viime päivinä on satuttu usein lenkillä vastakkain Friidun kanssa ja tytöistä on tullut hyvät (paini)kaverit.

Kuvat nyt on laadultaan paikoin mitä on, mutta vauhtia riitti. Ronja ei muuten tunnu palelevan ulkona lyhyestä karvasta huolimatta. Pelkäsin vähän palelemista, mutta hyvä näin!

Aktivoituminen

Kallioilla järvimaisemassa

Ronja selvisi ilman rakettitraumoja, osansa auttoivat varmaan vuohenjuuri- ja valeriaanatabletit, joita kouluttaja syksyllä suositteli Ronjalle. Ronja niitä jonkin aikaan söi, mutta sitten päätin lopettaa jatkuvan käytön ja säästää loput tositilanteisiin. En osaa arvioida niiden vaikutusta silloin, kun R niitä sai päivittäin. Ronja oli mahdollisesti rentoutuneempi pimeillä lenkeillä, joilla se muuten saattoi vähän hötkyillä. Uudenvuoden juhlinnan traumattomuudesta voisin kyllä kiitellä niitä, koska uskon, että muuten Ronja olisi ollut korvat höröllään ja vähintäänkin ihmeissään, nyt se ei ollut sitäkään.

Mutta siis, otsikkoon. Me olemme kunnostautuneet Ronjan aktivoimisessa! Nyt on tullut tavaksi temppuilla jotain päivittäin. Siis harjoitella jotain juttuja sisällä huviksi tai hyödyksi. Kieriminen tuntuu muuten olevan tuskien taival Ronjalle, pikkuhiljaa tulosta kohti... Ronjalta on aina vaadittu tiettyjä asioita tietyissä tilanteissa (esim. sen täytyy odottaa lupaa kulkea ulos avonaisesta oviaukosta  lenkille lähtiessä) ja niitä se osaakin jo hienosti. (Jotain positiivista :)) Nyt ollaan panostettu esimerkiksi rauhallisuuteen kun ihmiset tulee kotiin, harjoitukset alkaa tuottaa tulosta. Ronja komennetaan maahan ja palkitaan ja se osaakin jo tarjota maahanmenoa itse vaikka häntä meinaa irrota innostuksesta.

Meidän pieni ja viaton

Lenkkeilyn yhteyteen ollaan myös alettu yhdistää isännän/emännän etsintää. Saapahan pientä amatöörimaista nenätyöskentelyäkin. Jompi kumpi lähtee edeltä ja piiloutuu pihaympäristöön ja Ronja saa sitten etsiä kadonneen. Sillä on aina kova hätä päästä etsimään ja se etsii mielellään: kun Ronja huomaa, että nyt ollaan lähdössä kolmistaan lenkille ja toinen ihminen lähteekin edeltä, se hoputtaa sisällä kovasti, että vauhtia nyt!


Ihmisten tapaamista pitäisi ehdottomasti harjoitella jotenkin. Ronja tykkää niin kovasti kaikista ja siltä löytyy taas sitä innostusta, kokoa ja ponnistusvoimaa antaa pusu vaikka pidemmällekin ihmiselle... Hallittua vieraan kohtaamista vain on hankala järjestää kun ei ole lähellä nakitettavia tuttujakaan.

Vuodenvaihdetta

Ronja vietti siis joulunajan koirahoitolassa, koska Isäntä ja Emäntä karkasivat suomenlahden toiselle puolelle. Hoitolasta ei jäänyt kovin hyvä kuva. Tiesimme, että se lienee stressaava ympäristö Ronjalle eikä se luultavasti pysty juuri rauhoittumaan siellä. Kismittää etenkin, että en nyt saanut edes kunnolla tietää miten hoitojakso meni. Ronjan haku tapaninpäivän iltana oli päivän reissaamisen jälkeen aika hätäinen keikka ja koira tietysti pyöri villinä ympärillä ääni käheänä. En siis saanut hakutilanteessa kunnolla haastatelluksi Ronjan luovuttanutta poikaa, enkä ollut varma kuinka paljon hän tiesi hoitokoirista. Seuraavana päivänä soitin vielä hoitolan isännälle, jolla ei ollut kaksista informaatiota kerrottavana. Nuoriso oli kuulemma hoitanut koirien ruokkimisen. Hän lupasi jättää soittopyynnön pojalle, mutta sieltä ei kukaan ole vielä soittanut vaikka muistuttelin asiasta tekstiviestilläkin taas seuraavana päivänä. Enpä siis tiedä millaista palvelua olen saanut (= miten koiraa hoidettiin) eikä ole mitään intoa käyttää samaa paikkaa uudestaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla vähän miten koira on käyttäytynyt ja ainakin tietää mitä se siellä söi(!) ja millä ruokahalulla ja pysyikö maha normaalina.
Ärr!

No, Ronja on ollut tietysti onnellinen taas kotona ja pari päivää se taisi olla vähän rauhallisemmin ja palautua oudosta reissustaan.

Autoilua varten hankittua häkkiä on syksyn mittaan pidetty sisällä, jotta Ronja tottuisi siihen. Nyt siitä vihdoin tulikin nukkumapaikka, johon Ronja hakeutuu itsekin! Pehmeä peitto auttanee asiaa.

Nyt sitten vietetään jännityksellä uudenvuodenaattoa ja katsotaan Ronjan reaktiota raketteihin ja paukkeeseen. Tähän asti se on ollut sisällä juuri välittämättä pikkuhiljaa kiihtyvästä paukuttelusta. Käytimme sen pitkällä lenkillä iltapäivällä, jotta pärjäiltäisiin ilta aika pitkälle sisällä. Jossain vaiheessa pitänee pyörähtää ulkona, saa nähdä miten sujuu. Ihmiset ovat tietysti illan kotona, että saataisiin sellainen ainakin siedettävä kokemus uudenvuodenvaihteesta ilman suurempia traumoja.

Siellä pitkällä lenkillä muuten vilahteli tällainen maan päälle laskeutunut ufokin:

Hyvää uutta vuotta 2012!

Ensilumikuvia

Taas oli ajatuksena kirjoittaa kuun vaihteen tienoillakin mutta toisin kävi. Eipä tässä ole arkea kummempaa ollutkaan.

Arkikin on tainnut vähän rauhoittua ja parin edellisen hävityskertomuksen jälkeen tällä kertaa ei olekaan tuhoraportteja! Hihnakäytös on taas rauhoittunut ja pitkän liinankaan kanssa se ei aina saa hullunkohtaustaan. Lisäksi olen itse kokenut tässä kuukauden sisällä eräänlaisen ahaa-elämyksen Ronjan ja sen käytöksen suhteen. Ei tuo tosiaan taida paha koira olla, se on vain kehitellyt ihmisten kannalta ikäviä toimintamalleja, joita nyt yritetään ajan kanssa johdonmukaisesti muokata paremmiksi.

Viimeinen treenikerta jäi valitettavasti välistä kun Emäntä sairastui. Ronjan kohokohtia ovat varmaan leikkihetket Topin kanssa (Topi esitelty syyskuussa), ollaan taas poikkeiltu Topin luona vähän tiuhemmin. Tätä parivaljakkoa on kyllä hauska seurata. Ronja höykyttää Topia edelleen ja pitää huolen siitä, että vauhtia riittää.

Yritin tuossa marraskuun lopulla eräällä lenkillä räpsiä Ronjasta vauhdikkaita kuvia ensilumen kirkastamissa maisemissa, jotka ovat tällä hetkellä vain muisto. Nyt liukastellaan peilijäällä, joka sekin sulanee vielä.

Joulun Ronja muuten viettää koirahoitolassa, mutta siitä sitten lähemmin...

Ja kuvakollaasia:

Treenejä ja tuhoja

Olemme siis käyneet nyt viisi kertaa treeneissä eräällä hallilla samalla kouluttajalla, josta kirjoitin viimeksi. Treeneissä tehdään kaikennäköistä, niin agilityä kuin rallytokoa. Ja siedätytään tietysti muiden koirien läsnäoloon. Ronjan kohdalla haaste viimeisessä on lähinnä ymmärtää, että kaikkien koirien kanssa ei pääse leikkimään vaan pitäisi osata keskittyä ohjaajaan vaikka lähellä olisikin muita koiria.

Matot saa nykyään kyytiä

Tiistaina oli edelliset treenit ja onnistumisen riemu oli suuri, kun Ronja meni jo hienosti vauhdilla peräkkäin hyppyesteen ja putken, putkeen ollaan tutustuttu parina edellisenä kertana namittamalla. Se oli jopa suoritusten ajan ilman hihnaa, kokeiltiin sitä ensimmäistä kertaa. Uutena juttuna tuli puomi, jolle se pyrki itse aika vauhtia parin harjoitusnamituksen jälkeen. Toinen paikalla ollut treenaaja kehui Ronjan nopeutta ja rohkeutta. Tuli sellainen olo, että tää on meidän juttu.

No, ei jotain hyvää ettei huonoakin. Tiistain riemut latistui heti keskiviikkoaamuna. Minulla ei ollut töitä ja heräsinkin siihen, kun Ronja pyrki olkkarista pois, mutta ei päässyt, koska olkkarin ovi on eteisestä teljetty. Eli heräsi ajatus, mitä hittoa koira tekee tuolla puolen. Ronja oli murtautunut keittiön kautta olkkariin sen jälkeen kun Isäntä oli lähtenyt töihin. Olkkarissa odottaa kadotus: tietokonepöydällä ollut maljakko on kaadettu ja maljakossa olleet jo kämäiset maksaruohot revitty ja levitetty matolle. Maljakossa ollut vähäinen vesi on kaatunut kohtuu tärkeiden papereiden päälle, jotka on lattialla. Niitä se ei sentään onneksi ollut repinyt. Mun vanhat mutta aktiivisessa käytössä olleet silmälasit on nekin järsittyinä lattialla. Ronja on jo jokusen kerran juoksennellut ne suussa, käynyt siis pöllimässä pöydältä. Sinänsä oli vain ajan kysymys koska se ehtii pureskelemaan ne. Onneksi mulla on toiset uudemmat lasit, etten jää kärvistelemään ilman.

Silmälasit Ronjan käsittelyn jälkeen

Ronjan irtiolot on vaihtuneet 15 m:n liinaan, jonka hankin tässä viikko-pari sitten. Hyökkäilyt jatkuu silti: heti kun sillä on tilaa ja vauhtia niin on tosi kiva syöksyillä ja hyppiä vauhdista ihmistä päin ilman hampaita tai hampaiden kera. Ainakin jollei ole parempaa tekemistä. Otin eilen pitkästä aikaa pallon mukaan lenkille ja siinä vaiheessa kun olimme metsässä ja annoin Ronjalle pitkän liinan, annoin sille myös pallon ja kas, kun on jotain muuta tekemistä, ei tarvitse kiusata ihmistä!


Pakko taas kertoa kasvukehitystä kun sain aikaiseksi mittailtua: säkäkokeus on jo 60cm ja paino 27kg.