Dognappauksen vuosipäivä

Eli 8.5.2011 Ronja tassutteli elämäämme!
Tai todenmukaisesti kerrottuna Emäntä bongasi kadulla juoksentelevan pikkupennun ja nappasi sen syliinsä, jonka jälkeen seuraavina päivinä lähtikin iso pyörä liikkeelle, jonka seurauksena Ronjaa on riepoteltu Tveristä Pietarin kautta Suomeen, jossa se on viettänyt viimeiset 9 kuukautta vihdoinkin tasaantuvaa kotikoiran elämää.

Kamera on jo löytynyt muuttolaatikoista, koitan vielä viritellä sen käyttöön joku päivä niin tulisi taas uutta kuvamateriaalikin.

Uusia tuulia

Ronjan elämässä on ollut viimeaikoina vipinää, mistä kertonee myös Emännän pysähtynyt päivitystahti.

• Juoksut siis alkoi maaliskuun alussa ja päättyi sitten joskus kuun loppuun mennessä. Ronja oli niiden aikaan huomattavasti rauhallisempi ja etenkin alussa aika hämmentynyt. Loppuvaiheilla tuttuja ronskimpia piirteitä oli taas havaittavissa, mutta jotkut pölhöilyt on loppuneet kokonaan juoksujen jälkeen. Seuraavaksi pitäisi kysellä eläinlääkäreiltä koska on sopiva aika leikata.

• Koiraparka oli tuskin ehtinyt toipua kummista tuntemuksistaan kun ihmiset alkoi touhuta kummia eli valmistella taas muuttoa. Tavaroiden pakkailu ja häviäminen hermostutti Ronjaa ja olen tässä huolestuneena seuraillut antaako silloisella antibioottikuurilla talttunut demodikoosi merkkejä itsestään. Ronja on nimittäin taas rapsutellut itseään jonkin verran, muuten se ei sitä juuri tee. Karvattomia laikkuja ei ole vielä ilmennyt, voikohan se mennä ohi ihan vaan sillä, että tilanne taas tasoittuu (ts. stressitekijä poistuu)?

• Ja mitä tekeekään neuvokas pieni koira, kun isi ja äiti hylkää tyhjään asuntoon (jossa oli kyllä koiralle pari mattoa ja omat pedit!) ja häipyy pakettiautollinen tavaraa mukanaan? No, lähtee tietysti perään. Muuttopäivän iltana kun hain Ronjaa melkein täysin tyhjennetystä entisestä asunnostamme sain naapureilta kuulla, että tämä sankari oli juoksennellut pitkin pihoja ajasta päätellen pian lähtömme jälkeen. Onneksi se oli mennyt kutsusta kiemurtelemaan naapureiden jalkoihin, jotka olivat sitten teljenneet Ronjan takaisin tyhjään tyrmäänsä. Asunnon ovi oli ollut siis sepposen selällään. Pako mahdollistui sillä, että etevä neiti osaa sujuvasti tähdätä ovenkahvoihin (kokokaan ei ole ongelma) ja riehua itseäänkin päin aukeavan oven auki. Lisäksi asunnon ulko-oven lukossa oli sellainen ongelma, että sen sai aina auki suoraan kahvasta. Eli sitä lukonnipukkaa ei tarvinnut koskaan vääntää. Ei Ronjakaan sentään niin etevä ole, että se olisi oikein toimivan lukon räplännyt auki.
  No, kaikeksi onneksi äiskä tuli kuitenkin myöhemmin hakemaan eikä jättänytkään heitteille!
  Ja kiitos vielä ihanille naapureille, jotka bongasivat Ronjan ja toimittivat turvallisempaan ympäristöön!

• Nyt ollaan sitten toista viikkoa asetuttu uuteen kotiin, Ronjakaan ei ole valittanut. Täältä löytyy upeita metsäpolkuja seikkailtavaksi ja käytiinpä jo nuuskimassa 5km:n päässä sijaitseva lähin koirapuistokin. Takapihan aitaushanke on vireillä niin että Ronja pääsisi siitä sitten joskus (ehkä lähiviikkoina) nauttimaan. Etuoven edessä se nyt jo ensihätään täälläkin patsastelee mielellään.

Toukokuun ajan Emäntä on vielä ylikiireistetty, mutta katsotaan josko Ronjasta kuuluisi sen jälkeen taas edes vähän useammin.