Vuodenvaihdetta

Ronja vietti siis joulunajan koirahoitolassa, koska Isäntä ja Emäntä karkasivat suomenlahden toiselle puolelle. Hoitolasta ei jäänyt kovin hyvä kuva. Tiesimme, että se lienee stressaava ympäristö Ronjalle eikä se luultavasti pysty juuri rauhoittumaan siellä. Kismittää etenkin, että en nyt saanut edes kunnolla tietää miten hoitojakso meni. Ronjan haku tapaninpäivän iltana oli päivän reissaamisen jälkeen aika hätäinen keikka ja koira tietysti pyöri villinä ympärillä ääni käheänä. En siis saanut hakutilanteessa kunnolla haastatelluksi Ronjan luovuttanutta poikaa, enkä ollut varma kuinka paljon hän tiesi hoitokoirista. Seuraavana päivänä soitin vielä hoitolan isännälle, jolla ei ollut kaksista informaatiota kerrottavana. Nuoriso oli kuulemma hoitanut koirien ruokkimisen. Hän lupasi jättää soittopyynnön pojalle, mutta sieltä ei kukaan ole vielä soittanut vaikka muistuttelin asiasta tekstiviestilläkin taas seuraavana päivänä. Enpä siis tiedä millaista palvelua olen saanut (= miten koiraa hoidettiin) eikä ole mitään intoa käyttää samaa paikkaa uudestaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla vähän miten koira on käyttäytynyt ja ainakin tietää mitä se siellä söi(!) ja millä ruokahalulla ja pysyikö maha normaalina.
Ärr!

No, Ronja on ollut tietysti onnellinen taas kotona ja pari päivää se taisi olla vähän rauhallisemmin ja palautua oudosta reissustaan.

Autoilua varten hankittua häkkiä on syksyn mittaan pidetty sisällä, jotta Ronja tottuisi siihen. Nyt siitä vihdoin tulikin nukkumapaikka, johon Ronja hakeutuu itsekin! Pehmeä peitto auttanee asiaa.

Nyt sitten vietetään jännityksellä uudenvuodenaattoa ja katsotaan Ronjan reaktiota raketteihin ja paukkeeseen. Tähän asti se on ollut sisällä juuri välittämättä pikkuhiljaa kiihtyvästä paukuttelusta. Käytimme sen pitkällä lenkillä iltapäivällä, jotta pärjäiltäisiin ilta aika pitkälle sisällä. Jossain vaiheessa pitänee pyörähtää ulkona, saa nähdä miten sujuu. Ihmiset ovat tietysti illan kotona, että saataisiin sellainen ainakin siedettävä kokemus uudenvuodenvaihteesta ilman suurempia traumoja.

Siellä pitkällä lenkillä muuten vilahteli tällainen maan päälle laskeutunut ufokin:

Hyvää uutta vuotta 2012!

Ensilumikuvia

Taas oli ajatuksena kirjoittaa kuun vaihteen tienoillakin mutta toisin kävi. Eipä tässä ole arkea kummempaa ollutkaan.

Arkikin on tainnut vähän rauhoittua ja parin edellisen hävityskertomuksen jälkeen tällä kertaa ei olekaan tuhoraportteja! Hihnakäytös on taas rauhoittunut ja pitkän liinankaan kanssa se ei aina saa hullunkohtaustaan. Lisäksi olen itse kokenut tässä kuukauden sisällä eräänlaisen ahaa-elämyksen Ronjan ja sen käytöksen suhteen. Ei tuo tosiaan taida paha koira olla, se on vain kehitellyt ihmisten kannalta ikäviä toimintamalleja, joita nyt yritetään ajan kanssa johdonmukaisesti muokata paremmiksi.

Viimeinen treenikerta jäi valitettavasti välistä kun Emäntä sairastui. Ronjan kohokohtia ovat varmaan leikkihetket Topin kanssa (Topi esitelty syyskuussa), ollaan taas poikkeiltu Topin luona vähän tiuhemmin. Tätä parivaljakkoa on kyllä hauska seurata. Ronja höykyttää Topia edelleen ja pitää huolen siitä, että vauhtia riittää.

Yritin tuossa marraskuun lopulla eräällä lenkillä räpsiä Ronjasta vauhdikkaita kuvia ensilumen kirkastamissa maisemissa, jotka ovat tällä hetkellä vain muisto. Nyt liukastellaan peilijäällä, joka sekin sulanee vielä.

Joulun Ronja muuten viettää koirahoitolassa, mutta siitä sitten lähemmin...

Ja kuvakollaasia: