Lumessa taas

Nyt kun on saatu jo vähän reilummin lunta, niin Ronja on paljastanut lumikoiran luonteensa. Se kahlailee mielellään ja haistelee pää hangen alla lumen kätkemiä aarteita. Tämäkin postaus saa nyt nojata kuviin.

Lisäksi viiemaikkoina on saatu uusi kaveri. Aikaisemmin talvella törmättiin kerran metsässä vähän Ronjaa nuorempaan, saman kokoluokan sekaroituiseen Friidu-koiraan. Koirat saivat silloin temmeltää aikansa. Nyt viime päivinä on satuttu usein lenkillä vastakkain Friidun kanssa ja tytöistä on tullut hyvät (paini)kaverit.

Kuvat nyt on laadultaan paikoin mitä on, mutta vauhtia riitti. Ronja ei muuten tunnu palelevan ulkona lyhyestä karvasta huolimatta. Pelkäsin vähän palelemista, mutta hyvä näin!

Aktivoituminen

Kallioilla järvimaisemassa

Ronja selvisi ilman rakettitraumoja, osansa auttoivat varmaan vuohenjuuri- ja valeriaanatabletit, joita kouluttaja syksyllä suositteli Ronjalle. Ronja niitä jonkin aikaan söi, mutta sitten päätin lopettaa jatkuvan käytön ja säästää loput tositilanteisiin. En osaa arvioida niiden vaikutusta silloin, kun R niitä sai päivittäin. Ronja oli mahdollisesti rentoutuneempi pimeillä lenkeillä, joilla se muuten saattoi vähän hötkyillä. Uudenvuoden juhlinnan traumattomuudesta voisin kyllä kiitellä niitä, koska uskon, että muuten Ronja olisi ollut korvat höröllään ja vähintäänkin ihmeissään, nyt se ei ollut sitäkään.

Mutta siis, otsikkoon. Me olemme kunnostautuneet Ronjan aktivoimisessa! Nyt on tullut tavaksi temppuilla jotain päivittäin. Siis harjoitella jotain juttuja sisällä huviksi tai hyödyksi. Kieriminen tuntuu muuten olevan tuskien taival Ronjalle, pikkuhiljaa tulosta kohti... Ronjalta on aina vaadittu tiettyjä asioita tietyissä tilanteissa (esim. sen täytyy odottaa lupaa kulkea ulos avonaisesta oviaukosta  lenkille lähtiessä) ja niitä se osaakin jo hienosti. (Jotain positiivista :)) Nyt ollaan panostettu esimerkiksi rauhallisuuteen kun ihmiset tulee kotiin, harjoitukset alkaa tuottaa tulosta. Ronja komennetaan maahan ja palkitaan ja se osaakin jo tarjota maahanmenoa itse vaikka häntä meinaa irrota innostuksesta.

Meidän pieni ja viaton

Lenkkeilyn yhteyteen ollaan myös alettu yhdistää isännän/emännän etsintää. Saapahan pientä amatöörimaista nenätyöskentelyäkin. Jompi kumpi lähtee edeltä ja piiloutuu pihaympäristöön ja Ronja saa sitten etsiä kadonneen. Sillä on aina kova hätä päästä etsimään ja se etsii mielellään: kun Ronja huomaa, että nyt ollaan lähdössä kolmistaan lenkille ja toinen ihminen lähteekin edeltä, se hoputtaa sisällä kovasti, että vauhtia nyt!


Ihmisten tapaamista pitäisi ehdottomasti harjoitella jotenkin. Ronja tykkää niin kovasti kaikista ja siltä löytyy taas sitä innostusta, kokoa ja ponnistusvoimaa antaa pusu vaikka pidemmällekin ihmiselle... Hallittua vieraan kohtaamista vain on hankala järjestää kun ei ole lähellä nakitettavia tuttujakaan.