Dognappauksen toinen vuosipäivä

Jokohan olisi sopiva väli ja innostus kirjoittaa tännekin taas. Eilen tuli siis kuluneeksi 2 vuotta Ronjan keväisestä vapaana tepastelusta Tverissä. Tarinahan löytyy Dognappaus-sivulta jos se ei vielä tuttu ole.

Heräilyä leikkauksen jälkeen

Edellisen päivityksen aikaan joulukuun 20. päivä Ronja siis kävi steriloitavana. Toimenpide sinänsä meni hyvin ja Ronja piristyi nopeasti (jouluaatoksi matkattiin jo kotikonnuille koko porukalla) mutta haavan paraneminen tuotti vähän päänvaivaa. Ronja reagoi sisäisiin tikkeihin niin, että leikkausalue roikkui isosti tosi pitkään ja haavan kohta märki. Se söikin antibioottikuurin, minkä jälkeen haava alkoi näyttää paremmalta. Tässä ajassa maha on tietysti jo palautunut ja karvat kasvaneet niin ettei leikkauksesta ole enää tietoakaan.

Muuten on sitten varmaan ollut sitä tasaista eloa. Emännän saamattomuuden vuoksi Ronja ei tällä(kään) hetkellä harrasta mitään vaikka ajatuksia agility-kursseista aina silloin tällöin on. Mutta kun sovittaminen töihin ja opiskeluun ja muttakunmuttakun ;) Että se siitä.
Tänään kyllä järjestin Ronjalle jännitystä osallistumalla Match Show'hun, ekstraa oli lyhyt junamatka paikan päälle. Nyt ei tullut kuitenkaan viimekertaisen kaltaista menestystä, silloin kun sijoituttiin kehän toiseksi. Kaverina mukana oli taas sulhanen Julius.

Syksyllä metsässä (puhelimella kuvattu)

Lenkkeillään edelleen paljon metsässä ja pellolla. Talvella oli upeat polut suosikkimetsässä. Niistä huomasi, että siellä kyllä liikutaan mutta juuri koskaan ei kyllä kehenkään törmännyt.
Pyöräilykin otettiin taas viime kesän lailla ohjelmaan tuossa muutama viikko sitten. Mun piti jo viime vuonna tehdä siitä oma postauksensa kuvineen kaikkineen, pidetään se tämän kesän tavoitteena :P


Isäntä ja Ronja on jo tässä vähän aiemmin tehneet käärmehavaintoja ja minäkin näin eilen lenkillä kevään ensimmäiset. Toinen oli tosin ehkä vaskitsa. Ehkä. Illalla tulikin sitten googlailtua toimintaohjeet sille varalle, että koira saisi pureman. Täällä meinaan riittää kyitä kyllä.

Palataan vielä kevään aurinkoisista, lämpimistä ja kyisistä päivistä talvisiin kuviin, jotka on jääny postaamatta. Lumettomia kuvia ei olla viellä paljoa ehditty räpsiäkkään.

 

Jokseenkin hullu ilme

Alla vielä tunnelmakuvia puhelimesta

Päivitystä

Ronjan elo on sujunut mukavasti edellisen puolentoista kuukaudenkin aikana. Voisi melkein sanoa, että se rauhoittuu päivä päivältä. Enää ei ole todellakaan tietoakaan vuoden takaisista "kohtauksista".

Ollaan harrastettu tosi paljon vapaana lenkkeilyä viime aikoina, läheltä kun löytyy siihen homaan sopivaa peltoa ja metsää. Se tuntuu kehittävän Ronjan lihaksia valtavasti. Kinoksissa sukeltelu tuo oman lisänsä.


Marraskuussa naapurilla oli hoidossa vanha koiraherra Sasu ja hyödynnettiin tilaisuus totuttaa Ronjaa vierailevaan koiraan.

 Monena kertana olen jo kirjoitellut sterilointiin liittyen, ja nyt se onkin niin ajankohtainen, että Isäntä vie Ronjan huomenna aamupäivällä operaatioon. Kelit on tietysti aika vilpoiset ajeltua masua ajatellen, mutta Isännän joululoma mahdollistaa potilaan valvomisen ja siksi päädyttiin leikkauttamaan nyt. (Sen lisäksi, että nyt on sopiva aika juoksujen välissä.)

Tehtiin tuossa myös sellainen viikonloppureissu, ettei viitsitty ottaa Ronjaa mukaan. Ronja tosin taisi yrittää varmistaa mukaan pääsyn pakkaamalla itsensä Emännän laukkuun.
Haukku jäi kuitenkin em. naapurin hellään huomaan ja viettikin melkoisen luksusviikonlopun: hoidossa sai olla sohvalla ja nukkua sängyssä! Näistä erivapauksista rohkaistuneena Ronja käytti heti kotonakin tilaisuuden hyväkseen.
Isäntä nimittäin ei ollut viime yönä kotona ja aamulla kun heräsin niin sängystä löytyi kuitenkin kaveri: Ronja oli hiippaillut Isännän tyhjään jalkopäätyyn kun jo nukuin. Ronjahan teki samaa jo pentuna Venäjällä, sillon se vain saattoi olla melkein pää samalla tyynyllä. Ovela piru.

Syksyn seikkailuja

Kenguru :)

Viime päivityksen jälkeen Ronjalla oli ja meni toiset juoksut, jotka rauhoittivat neitiä taas kummasti. Paluu arkeen on kuitenkin jo tapahtunut ja lenkkeillä pitää taas sydämen kyllyydestä. Juoksujen aikaan kun riittää vähän tavallista vähempi. Pitäisi soittaa eläinlääkärille ja kysellä sterilointiaikataulusta, nyt on tarkoitus saada se asia pois alta ennen seuraavia juoksuja.

Viltteri

Isännän syyslomalla Emäntäkin otti vapaata ja reissailtiin vähän, Ronja pääsi ensimmäistä kertaa mukaa Savoon. Matkat meni erittäin hyvin, Ronja on tosiaan nyt viime kesän aikana taas ruvennut autoilemaan paremmin. Savon majapaikassa on iso tontti, jossa Ronja sai kulkea vapaana sekä kissaparka, joka löysi turvapaikan koiralta keittiön kaappien päältä. Ja appiukkoparka, jota vasten Ronja innoissaan hyppi vähän enemmän kuin mitä se nyt on viime aikoina yleensä hyppinyt ketään vasten.

Ronjan riemunlaukat ja -hypyt Isännän tullessa töistä kotiin on muuten näkemisen arvoiset. Tällee by the way.

Nähtiin viime viikolla taas Juliuskin ensimmäistä kertaa juoksujen jälkeen. Ronja tosin oli alkuriemun jälkeen kiinnostuneempi pellon hajuista kuin Juliuksen kanssa peuhaamisesta. Ronja on ihan koukussa myyrien tms. kolojen kaivamiseen. Siksi sen kuono nykyään lenkin jälkeen (jos käydään lähipellolla) näyttää usein 

<---- tuolta.

Itse asiassa tänä aamuna Ronjaa lykästi ja se nautti talon edessä aamupalaksi pyytämänsä myyräpaistin. Taitaa olla ekstramadotus tiedossa.

Tänään se pääsi myös käymään koirapuistossa ekaa kertaa juoksujen jälkeen. Ensimmäiset labbisurokset, jotka paikalle sattuivat, olivat niin hyperaktiivisia että Ronja oli se vaisumpi osapuoli(!). Uskomatonta. Se on muutenkin nyt alkanut tulla paremmin luo vapaana ollessa. Omillaan pelloilla ja metsässä tapahtunut harjoittelu ja namitus on selkeästi auttanut, sillä aiemmin se ei juuri irronnut ihmisten luo koirapuistossa. Nyt se jopa haki turvaa mamman jaloista kun rasittava poika koitti selkään.

Savossa pikkukoira-Ronja valtasi kissan pedin (jota kissa itse ei kylläkään käsittääkseni käytä).

Match Show

Ronja debytoi tänään match show'ssa ja sai ensimmäiseltä kierrokselta punaisen nauhan sekä nappasi lopulta monirotuisten kehästä toisen sijan.

Erittäin positiivista oli, että Ronja käyttäytyi mallikkaasti kehässä eikä mennyt ylikierroksille ikävin seurauksin. Jännitävintä oli alkaako Ronja hyppiä hampaat edellä päin kun juoksutan sitä toisten koirien läheisyydessä :) Nakkipalat ei onneksi yleensä petä.

Ihan hauska kokemus, ehkä joskus uudestaan!

Julius

Koirakaveriesittelyyn Ronjan nykyinen sulhanen, salskea 3-vuotias berniuros Julius.

Juliukseen tutustuttiin Emännän työkaverin kautta (jonka koira Julius siis on). Keväällä pidettiin yhteisiä koulutushetkiäkin kolmen koirakon voimin, mutta nykyään niitä on enää hankala toteuttaa koska nämä kaksi vain hinkuvat toistensa luo niin kovasti.

Pari on mukavan tasaväkinen ja sopusuhtainen. Pienemmät tai aremmat koirat usein ahdistuvat Ronjan pidättelemättömästä energiasta, tosin ei Juliuskaan jaksa Ronjaa paljon tuntia suurempaa annosta kerrallaan :) Meidän musta salama kun on kovakuntoinen neiti ja provosoi taitavasti muutkin juoksemaan/ painimaan/ mihin milloinkin.

Tilan riittäessä Ronjan vinttikoiramainen puoli pääsee esiin ja Julius vain yrittää pysytellä kintereillä tai jää suosiolla maahan läähättämään ja odottamaan seuraava singahdusta ohi. Edelliset tapaamiset pelloilla ovat menneet vauhdikkaissa merkeissä. Pienemmässä tilassa tai remmissä touhu menee helposti painimiseksi ja Juliuksen hormonit hyrräävät helpommin. Se mielellään vähän yrittäisi narttuja..
Julius on tähän mennessä ensimmäinen ja ainut uros jolle Ronja ärähtää selkään yrittämisestä. Minusta on hassua ettei Ronja koirapuistossa osaa sanoa nylkyttäjille mitään.

Meille on sattunut mukavasti kun Ronjalle on aina löytynyt koirakavereita lähistöltä, edellisessä paikassahan sillä oli poikakavereina rottweiler Topi ja naapurin mäyräkoirasekoitus Oiva ja tyttökaverina vähän lenkillä tavatu lapinkoirasekoitus Friidu. Miten muuten ne kaverit onkin aina poikia?

Nyt ykköskaveri Julius asuu vain muutaman kilometrin päässä ja peltoja riittää!